Beijing, China

Ni Hao eli termos!

Lyhyt tiedotus ennen uusimpia tuulahduksia toistaiseksi hienoimmasta kaupungista reitillamme: taalla pain on tapana blokkailla intterwebbia sen verran ahkerasti, etta tilanteen raportointi on kaynyt hieman hankalaksi. Emme esimerkiksi itse nae nettiin uppimiamme kuvia, mutta kuulopuheiden mukaan kotosuomessa ongelmia ei enaa ole. Emme myoskaan nae naamakirjatunnuksilla tehtyja kommenttejanne, puhumattakaan statuksen paivittamisesta! Suurimmat blokipalvelut ovat suvereenisti blokattu, mutta ainakin Everlater toimii talla hetkella. Niin ja jenkkinappiksilla kun hostellista kirjotellaan niin aakkosetkin ovat kovasti pisteettomia.

Lahitunteina valtavasti lisainformationia, kunhan puretaan rasteja Siperian ajoilta :)

Ville

Pekingiin tultuamme kavimme ensin tarkistamassa joskos Henrik paasisi CouchSurffaten yoksi jonnekin paikallisten kampille. Kamppahan loytyi, ja paasin samalla porukan ensimmaisena testaamaan originaalia reikavessaa. :) Henrikin housti tekee illat toita, joten seiskan aikaan aamulle sinne ei oikeen viittiny soitella. Huonettamme ei ollut viela siivottu, mutta kavimme heittamassa neljaan pekkaan rinkat hostellille ja lahdimme valittomasti tutkimaan Pekingin mestoja.

Ekana mielessa oli vatsassa vallitseva tyhjio (tytot: tie miehen sydameen vie todellakin vatsan kautta :), jota lahdimme valittomasti tayttamaan itseasiassa parissakin eri paikassa aamuaisella. Paa-asiallinen aamupalasafka oli nk. dumplingsit (taikinalla ymparoityja lihasetteja), joita syodessa Henrik opetti minulle ja Petterille chopstickien kayttoa. Homma lahti toimimaan yllattavankin nopeasti, ja taidot tulevat tasta varmasti vain paranemaan. Villekin joutui opettelemaan chopstickit oikealla kadella, silla Aasialaisissa kulttureissa vasen kasi on varattu likaisille vessa-asioille, joten sita ei sovi kayttaa ensisijaisesti oikein mihinkaan (vasurilla safkaaminen on ok, kunhan tikut loytyvat oikeasta kadesta).

Junassa oli ollut puhetta mahdollisesta lenkkeilysta eraassa aivan Pekingin keskustassa olevassa puistossa. Puisto on nimeltaan Beihai-park, ja paatimme kayda katsastamassa soveltuisiko se miten hyvin aamulenkkeilyyn. Ja eihan se soveltunut! Mesta oli kokonaan aidattu alue, jonne vaadittiin sisaanpaasumaksu. Tahan huonot puolet oikeastaan loppuivatkin, silla meininki puistossa oli todella rauhaisaa. Paaosin vanhat ihmiset chillasivat puistossa, pelasivat sulkkista tai footbagia, harjoittivat taichita (miekalla tai ilman), tai muutenvaan hengasivat ja voimistelivat pitkin puistoa. Puistossa itsessaan oli jos jonkinmoista nahtavyytta, oikeastaan ainoa mita emme onnistuneet loytamaan oli johonkin varjoisaan paikkaan rakennettu go-poyta.

- Pate

Lauantaina illalla kavimme tutustumassa paikalliseen night markettiin aivan parin kadun paassa hostellistamme. Matkalla marketille vastaan asteli jenkkiperhe, jonka opastimme oikeaan suuntaan night markettia kohden. Ehatimme itse sinne reilusti ennen jenkkeja, ja Petterin ja Villen maistellessa lihavartaita, mina pureuduin ensimmaisena matovartaaseen. :P

Madot olivat noin sentin paksuisia ja 3 cm pitkia. Kuori oli rapsakkaa ja hyvan makuinen, sisalmys melko mautonta tahnaa. Pistin pojatkin maistamaan, ja pian taman jalkeen paikalle ilmestyi (ilmeisesti) kiinalainen perhekunta, jotka olivat ostaneet leikillaan scorppareita, joitain kovakuoriaisia ja muuta vastaavaa kamaa. Ilmeisesti heilla ei ollutkaan tarkoitus vetaa niita kitaansa, joten salamavalojen rapsiessa vedimme otukset naamariin.

Makukooste:
- Scorppari - n. 4cm pitka herkkupala, ehdottomasti paras bugi mita tuli maisteltua
- Madot - ks. ylla
- Centipiidi - n. 15cm pitka yrmea kaveri, joka oli seivastetty koko pituudeltaan tikkuun. Tama tyyppi oli ehka hieman puiseva tapaus. Jalat kandee pureskella ekana pois, jotteivat ne paase pistelemaan kitalakea.
Jotain juttuja mita ei kokeiltu:
- Lampaan penis - Pitka luikero, mainostettiin potenssilaakkeena
- Isompi scorppari - n. 15cm pitka, erittain musta ja kitiinisen nakoinen insektoidi, oli huomattavan kallis taalla (50 RMB)
- Meritahti - Joku pikkulikka imaili tata aivan ekstaasissa
- Merisiili - Jaatava piikkipallo, miten tama edes pitaisi syoda?
- Minihai - Pisti miettimaan koko touhun laillisuutta (ja eettisyytta)

Kun olimme jos pois lahdossa, naimme uudestaan opastamamme jenkkiperheen. Perheen isukki oli mainostanut syovansa skorpparia, joten pitihan aijan puheet pistaa koetukselle. Oltaisiin oikeastaan voitu kusettaa ja sanoa etta syotiin se isompi perkele, mutta kun ollaan *niin* mukavia kavereita niin eipa tehty kaverille jaynaa. Loppujenlopuksi seka mies, etta hanen vaimonsa pitivat skoppareita erittain hyvina.

Se siita sitten, katotaan loytyyko muualta aasiasta samalla tapaa valikoituja elukkalajitelmia. :) Bon Voyage everyone

- Pate

Sunnuntaina kaytiin Pekingin jokseenkin virallisimmalla kirpputorilla, kuvat puhunevat puolestaan. Valtavasti ihmisia, valtavasti myyntikojuja ja tietenkin veitsella leikattava tunnelma! Talla torilla ideana on se, etta ainakin ulkkareille (siis meille) ilmoitetaan ensin kymmenkertainen hinta, josta lahdetaan kiivaasti tinkaamaan. Petterin kanssa saatiin keskimaarin 40% pois alkuperaisista hinnoista, mutta kovemman luokan bisnesmies nylkee kylla nama torikauppiaat puille paljaille.

Kukaan torilla ei luonnollisesti osaa englantia, joten hintaneuvottelut hoidettiin taskulaskimilla ja kiinalaisilla kasimerkeilla (numerot nollasta kymppiin pystyy nayttamaan yhdella kadella, melko nerokasta). Joskus tinkaamaan joutuu kirjaimellisesti penneista ja pennin sadasosista, koska on epakohteliasta olla tinkaamatta lainkaan. Tinkaamiseen kuuluu lisaksi oleellisena osana eparoiminen, pois kavely, sun muut kikat, joilla hintaa saa tiputettua yllattavan paljon "viimeisen tarjouksen" jalkeen :)

Suurin osa torin antimista on kammottavaa romua, esimerkiksi yksi jantero myi ruukun palasia kiskurihintaan. Kaksi go-lautaa loysin, mutta ne olivat saalittavassa kunnossa ja hinta oli karmiva.

Pekingiin suuntautuville ehdoton valietappi muurin ja forbiddenin lomassa!

Ville

Maanantaina kello parahti soimaan mita epainhimillisimpaan aikaan varttia vaille nelja aamuyosta. Takana oli muutama tunti unta, ja edessa olisi matka Kiinan muurille. Paatimme jattaa hostellin tarjoaman Kiinan muuri -paketin valiin ja suunnata yksinamme eraille muurin kaukaisemmista osista, joka sijaitsi n. 100km Pekingista koilliseen. Tarkoituksena oli suorittaa reilun 10km kavely muurilla Jinshanlingista Simataille. Epavarmuutta oli lahinna kyytien suhteen, silla tiesimme vain etta jostakin pain erasta Pekingin osaa lahtisi bussi 5.20 kohti Gubeikouta, joka on Jinshanlingista ehka 10km paassa oleva kylantapainen.

No, aamulla suuntasimme pimeaan Pekingiin, ja nappasimme taksin jolle yritimme parhaiten mukaan selvittaa haluavamme bussiasemalle. Tanne lopulta loydettiinkin, ja melko pian eraan paikallisen avustuksella loytyi myos bussi joka olisi lahdossa Gubeikouhin. Emme olleet oikein varmoja hintatasosta, joten ehdotimme alkuun aivan liian suurta 60 Yuanin hintaa / naama, johon kuski valittomasti suostuikin. Matkan olisi luultavasti saanut n. puoleen hintaan tuosta. Bussi nytkahti liikkelle jo hieman ennen viitta, jolloin lopulta ymmarsimme etta tamapa ei tainnut olla aivan se milla oli alunperin tarkoitus lahtea. No, yhta kaikki bussi suuntasi oikeaan paikkaan, ja matka sujui enemman tai vahemman rattoisasti katsellen bussin TV:sta jotakin kiinalaista sketsiohjelmaa, jota kuski luukutti sen verta kovalla kaiuttimista etta nukkumista oli turha yrittaa.

Perilla Gubeikoussa emme kerenneet edes kunnolla ihmettelemaan ilman smogittomuutta, kun eras paikallinen tuli tarjoamaan kyytia muurille Jinshanlingiin, ja hanenpa kyytiin sitten lahdettiin kun oli ensin haettu kaupasta hieman evasta. Seka tootti etta kaasu pohjassa pitkin mutkittelevia teita suoritettu matka paattyi n. vartin paasta muurin sisaantulolle. Vahemman yllattaen perilla kuski pyysi kyydista suurempaa hintaa kuin oli alunperin sanonut, mutta saatiin tingattua hinta 40 Yuaniin.

Perille saavuttiin n. klo 9 aamulla, ja todettiin paiva suorastaan taydelliseksi muurilla kayntiin. Aurinko paistoi pilvettomalta taivaalta, lampotila ei ollut liian kuuma ja muita turisteja ei nakynyt missaan. Kapusimme muurille ja totesimme maisemat erinomaisen parayttaviksi jo muurin matalemmilla osilla, kuvat puhukoon naissa puolestaan. Pienen nakoalapaikkakoukkauksen jalkeen lahdettiin itse kavelylle kohti Simataita. Trekkausjalkineet nousivat arvoon arvaamattomaan, silla eteneminen oli jatkuvaa (valilla hyvinkin jyrkkaa) yla- ja alamakea, ja etenkin muurin vahemman kunnostetuilla osilla sai todella katsoa mihin astui.

Alkuun ei muurilla nakynyt juuri muuta elamaa kuin virvokkeita myyvat paikalliset, mutta pikkuhiljaa alkoi myos muuta porukkaa ilmestymaan reitille, ja puolivalin jalkeen alkoi tulla vastaan Simataista saman reitin aloittanutta vakea. Paaosin reissun sai kuitenkin vaeltaa hyvinkin rauhassa. Puolivalin kieppeilla tavattiin myos vahintaankin 60-vuotias japanilaispariskunta, joka oli taysin myyty Villen jaappanintaidoista. Hurjassa kunnossa olivat, silla ihan hirvean paljon he eivat meidan kohtalaisen nopeasta etenemistahdista jaaneet.

Simataille saavuttiin suorastaan harmittavankin nopeasti, silla kaikki olisivat viela halunneet jatkaa etenemista. Tahan kuitenkin tarjoutui onneksi hieno mahdollisuus, silla Simatailta lahti viela eteenpain reitti joka koostui kaytannossa pelkasta noususta ylospain. Lahdimme tutkimaan kuinka korkealle muurilla paasee, ja n. 30min nousun jalkeen loysimme itsemme n. 300 metria ylempaa, mista maisemat olivat _todella_ huikeat, muuria pystyi seuraamaan kaytannossa trekin lahtopisteelle saakka ja pitkalle ylikin. Ylospain mennessa tavattiin myos kaksi parin hengen amerikkalaisporukkaa, joiden kanssa rupateltiin pidemmatkin tovit.

Ainakin itselle reissun haastavammaksi osuudeksi osoittautui lopulta lasku korkeuksista takaisin alaspain, silla lasku oli valilla todella jyrkkaa, ja paassa alkoi vakisinkin heittamaan jos erehtyi vilkaisemaan muualle kuin jalkoihinsa. Viimeinen patka laskeutumisesta suoritettiin joen yli kulkevalla koysiradalla valjaiden varassa, mika oli varsin mukava joskaan ei jarisyttavia adrenaliinipurskeita tarjonnut loppu muurireissulle.

Simatain parkkipaikalle paastya naimme viela muurilla tapaamamme amerikkalaiset, joiden tilausbussi oli hetken paasta lahdossa kohti Pekingia. Menimme hetken mielijohteesta kysymaan josko mahtuisimme ko. bussiin mukaan (maksua vastaan), ja idea otettiinkin oikein positiivisesti vastaan silla tilaakin oli. Lopulta matkanjohtaja kuitenkin passitti meidat etsimaan muita kulkuneuvoja, silla vakuutukset tms. eivat sallineet ylimaaraisia matkustajia. Pienen kyselyn ja tinkaamisen jalkeen loysimme parkkipaikalta miehen joka lupautui heittamaan meidat Gubeikoulle 100 Yuanista, mutta sitten selvisi ettei tahan aikaan kulkenutkaan enaa busseja Pekingiin. Kuskipa sitten soitteli vaimolle etta nyt ei aivan ehdi lounaalle, ja pienesta lisamaksusta vei meidat aina 70km paahan Miyuniin, mista busseja lahtikin yhtenaan. Matka Simatailta Pekingiin oli vahemman yllattaen kevyen kuorsauksen savyttama, sen verta raskas paiva oli takana.

Kokonaisuudessaan yksinaan sompailu muurille ja takaisin meni varsin helposti, oli jonkin verran huokeampi kuin hostellin tarjoama paketti ja ennen kaikkea tarjosi mahdollisuuden palloilla ympari muuria juuri niin pitkaan kuin halusi.

Lisatietoja taitetusta matkasta loytyy mm. osoitteesta http://www.greatwallforum.com/forum/jinshanling/675-jinshanling-simatai-faq.html

-Petteri

Nopeat tunnelmoinnit muutaman paivan kokemuksella ennen huomista Pekingin paatoskierrosta ja 21 tunnin junamatkaa etelaisempaan Kiinaan.

Ruoka on halpaa. Tai no, ilmaista, lahes. Kolme isoa miesta syo tukevan aamupalan 6 yuanilla eli 60 sentilla. Jaatavan iso ravintola-annos ruokaoluella ja 4 ruokalajilla maksaa kolmelle yhteensa noin 60 yuania eli kuutisen euroa. Suurin shokki taalla on ollut hintatasoon tottuminen.

Ihmiset ovat auttavaisia ja yrittavat saada ulkomaan pellet viihtymaan jopa liiankin innokkaasti. Aamulla muurille mennessamme eras taksikuski lahti kanssamme juosten selvittamaan mista oikea bussi lahtee ja otti mukaan viela pari kolleegaansakin. Huusivat ja ihmettelivat vimmatusti: "GuBeiKou! GuBeiKou! GuBeiKou!", jonne olimme siis yrittamassa. Ystavallisyydesta huolimatta turistin rahat otetaan ilolla pois, joten aina pitaa muistaa tingata ja tikistaa viimeiseen asti.

Pekingin ilma on ensimmaisena paivana kuolettavan kitkeraa ja nakyvyys on keskustassa noin 500-700 metria savusumun takia. Sateen jalkeen aamun sarastaessa voi nahda jopa kilometrin paahan! Jossakin tutkimuksessa todettiin, etta yksi paiva Pekingin ilmaa hengitellen vastaa noin 70 tupakan polttamista. Ehka pahinta on se, etta muutaman paivan jalkeen ilmanlaatuun tottuu taysin. Varmaan elinajanodotteemme ovat lyhentyneet muutamalla vuodella.

Niin ja metrot! Lyhyen elamani aikana en ole koskaan ollut nain hienoissa metroissa, on hajustetut ilmastoinnit, kaikki myos englanniksi, isot kyltit ja nuolet ja selkeat opasteet. Eksyminen on taysin mahdotonta. Kertalipun hinta 2 yuania. Niin ja tunnelissa on vieri vieressa telkkareita, joista tulee mainoksia (metron ikkuna toimii ikaan kuin ruutuna ja telkkarien paivitystaajuus on synkronoitu metron nopeuteen niin, etta ihmiset voivat tuijotella tunnelin seinalta tulevia mainoksia). Metrot ovat lahes taysin aanettomia. Tiettavasti metroille tehtiin kattava remppa olympialaisia varten, joiden huippuhetkia naytetaan muuten edelleen kellon ympari Tiananmenilla 30 metrisilta screeneilta...

Peking pieksee Moskovan mennen tullen, mutta nyt on aika lahtea eteenpain. Seuraavat paivitykset 1500km etelampaa!

Ville

Tiistaina oli aika jattaa Peking taakse ja suunnata kohti etelan lampoa, mutta aamusta oli ohjelmassa viela pakollinen Kielletyn Kaupungin turnee. Turistimaara naytti vahentyneen lauantaisesta yrityksesta noin puoleen, joten sikali visiitin viivastyttaminen oli kannattavaa.

Yhta kaikki seka itse kaupunki etta edesta loytyva aukio olivat vielakin lippispaisia elakelaislippukuntia siina maarin pullolaan, etta taivaallisesta rauhasta ei juuri ollut tietoa ja viimeinen Qing-keisarikin kaantyilee taatusti haudassaan.

Lahdimme alkuun katselemaan hieman syrjaisempia kaupungin osia, joista loytyikin joitain varsin mielenkiintoisia paikkoja. Melko pian koko kaupungin lantinen puoli kuitenkin pistettiin syysta XYZ kiinni, ja meidat ohjattiin lempeasti mutta maaratietoisesti kaupungin muihin osiin. Etukateen kaikkia kiinnosti eniten Clock Exhibition Hall, jonne oli kasattuna suorastaan massiivinen maara erinakoisia ja -kokoisia aikarautoja eri puolilta maailmaa. Nayttely tarjosikin varsin hyvaa viihdetta n. puoleksi tunniksi, minka jalkeen suunnattiin kohti kaupungin pohjoisosia. Katselimme viela joitakin paikkoja, mutta turistien massiivisen maaran ja pienen aikataulukiireen vuoksi suuntasimme melko pian kohti uloskayntia. Myos uloskaynnilla jouduimme odottelemaan n. vartin verran, silla siellakin oli joitakin kaupungin osia suljettu. Lopulta syyksi paljastui etta joku isokenkainen oli kaupungissa visiitilla, jolloin hanen reitiltaan piti luonnollisesti pitaa rahvas poissa.

Pohjoisportilla tormasimme sattumalta viela siperianjunasta tuttuun Henrikiin, jonka kanssa tuli turistua hetkinen. Sitten ei ollutkaan enaa jaljella kuin tavaroiden haku hostellilta ja metroilu kohti juna-asemaa.

-Petteri