Can Tho, Vietnam

Noniin sen verran vielä kuvia selventämään, että matkalla Phu Quocista takaisin Rach Giaan törmättiin pariin saksalaistyttöön, Celineen ja Theresaan, joilla oli enemmän tai vähemmän sama matkasuunnitelma noin Malesiaan asti. Päätettiin sitten jakaa bussia ja muita matkakustannuksia toistaiseksi. Varsinkin kun matka Rach Giassa alkoi ilmaiseksi, ensimmäisen todella ystävällisen ja auttavaisen vietnamilaisnaisen avittamana. Nainen tilasi taksin itselleen (Petterin luurilla) ja otti meidät kyytiin ja halusi maksaa koko taksin itse.

Päästiin bussiasemalle minuutilleen ajoissa, ja heti kun meidät oli kapsäkkien kanssa tungettu kyytiin, bussi hurahti liikkeelle hilpeän peruutusmelodian siivittämänä. Ei niin hilpeä vilkkuääni (!) kävi taas matkan aikana todella pahasti hermoon.

Joka tapauksessa kaikkien kuuden seuraava etappi oli siis Can Tho, kelluvien markettien mekka.

Can Thossa on muuten tälläkin hetkellä käynnissä oleva festivaali, josta kukaan ei tiedä mitään. Kyseltiin ja etsittiin kovasti, mutta lähimmäksi osui vain maajussien agrikulttuuripitoiset messut, jonne emme jääneet yhtään pidemmäksi aikaa.

Sen sijaan käytiin boat ridella eli paattirundilla kelluvilla marketeilla ja Can Thon ympäristöstä löytyvissä kapeissa kanaaleissa. Lähes jungelimaiset olosuhteet olivat erittäin tervetullutta kaikkien kaupunkisekoilujen jälkeen. Tätä lähemmäs diippiä päästään vasta Borneon iilimatoviidakoissa, jonne siirtynemme tuossa viikon parin päästä. Sitä ennen My Tho, Ho Chi Minh City (reloaded), ja Malesian puolella Kuolis eli Kuala Lumpuuri ja ehkä jotain muutakin.

Ville

Päästiin onnellisesti Phu Quocista liikkeelle, mutta nyt on edessä semmoinen tilanne, että muutamaan päivään ei internetsejä ole saatavilla. Tässä on siis nörttipojilla kärvistelemistä. Ja lukijoilla. Koittakaa (ja koitamme) kestää. Makean puoleisia kuvia kuitenkin tulossa, kun onnistuin haksaamaan yhden access pointin matkan varrelta. Ei ole mennyt oppi hukkaan tai jotain.

Ville