Caramoan, Philippines

Morjensta poytaan,

oikein mainiota vuoden alkua myos omalta osaltani. Pienen (mutta uskaltaisinko sanoa virkistavan) irtioton jalkeen ollaan taas takaisin porukan vanhassa koostumuksessa, kirjoittelen Singaporen uudesta vuodesta kunhan saan kuvia tekstin kylkeen liitettavaksi.

Aloitetaanpa kuitenkin pitkasta mutta vahaunisesta reissusta joka johti porukan lopulta Manilasta aina Mayon-vuoren kupeelle Legazpiin. Kun oltiin lopulta saatu Manilan ostarin riemuista tarpeeksi, haettiin kimpsut ja kampsut sailosta ja suhailtiin jeepneylla jonkinlaisen bussiaseman virkaa toimittaneelle kujalle, mista loytyi yksi lahtovalmis bussi ja pieni lippupiste. Ensimmainen kohde oli Nagan kaupunki, jonne paastiin n. 8 tunnin matkan jalkeen aamukolmelta. Paatettiin etta jatketaan suoraan kohti lopullista maaranpaata Gota Beachia ja otetaan univelat takaisin sitten rannalla, ja 05.30 lahdettiinkin sitten minibussilla kohti seuraavaa valietappia Sabangia. Bussi ajoi suoraan rannalle, missa seuraavana kulkuvalineena odottikin katevasti eraanlainen bambuista rakennettu trimaraani. Hadin tuskin ehti miettimaan etta joutuuko tassa viimein kayttamaan rinkkaa lossina vai mitenka 1,5m syvyydessa kelluneelle veneelle paasisi kuivana, kun bisneksen haistaneet paikalliset nostivat travellerin ketterasti olkapailleen ja toimittivat veneelle lahestulkoon kuivana. 20 PHP (0,30e) oli hintaa talla lystilla, eli paljoa ei olisi uimalla saastanyt. Aamukahdeksalta alkoi vasymys olla sita luokkaa etta joutui toteamaan pilkkimisen olevan mahdollista myos Tyynellamerella, ja niinpa piti varttitunniksi kallistaa paansa veneen lattialle ennen kuin tipahtaisi laidalta yli. Caramoanin satamaan rantauduttiin viimein aamuyhdeksan kieppeilla, ja pikaisen tricyclekyydin jalkeen oltiin ensimmaisen mahdollisen majapaikan edessa. Tassa vaiheessa kaikki alkoikin menna karmivalla tavalla pieleen.

Hotellin sisalla omistaja (reilu viisikymppinen itavaltalaismies, jota tuntui vituttavan enemman tai vahemman kaikki, mutta ennen kaikkea filippiinilaisten tyomoraali, filippinaalainen ruoka, filippiinalaiset poliitikot ja filippiinilainen vaimonsa) ilmoitti etta hinta olisi 1000 pesoa (15e) mieheen, mika oli lahes nelinkertainen hinta verrattuna hostellin hintaan Manilassa. Tama tyrmattiinkin valittomasti, mutta mies ilmoitti etta sama hinta loytyisi jokaisesta paikan muutamasta hotellista, ja hanen oli niista varmastikin parhaimmassa kunnossa (olimme itse asiassa paikan ensimmaiset asiakkaat). Kun hinta saatiin tingittya hieman alemmaksi ja utelimme ATM:n sijaintia, selvisi etta lahin loytyisi n. 4 tuntia sitten taakse jatetysta Nagasta. Ensimmainen pankkikortinlukija ei todennakoisesti ollut yhtaan lahempana. Mosavirhe, myonnettakoon, pistetaan vasymyksen piikkiin. Pienen raknayksen jalkeen todettiin etta paluumatkarahojen jalkeen kayttorahaa meilta loytyisi n. 1000 peson verran. Talla kun ei paasisi edes paikan eteiseen, todettiin etta tulipa teltalle viimeinkin kayttoa ja lahdettiin kohti n. 20 minuutin kolmipyoramatkan paassa ollutta Gota Beachia. Matka tyssasi kuitenkin n. 100 metria ennen rantaa puomiin ja vartijaan, joka ilmoitti ystavallisesti etta

1) Telttailu rannalla on kielletty
2) Sisaanpaasy rannalle on 300 pesoa mieheen, mihin hintaan olisimme siis paasseet vain rantaofficerin toimistoon neuvottelemaan telttailusta
3) Viimeinen laiva takaisin Sabangiin lahti puoli tuntia sitten.

Todettakoon tahan valiin etta kohdasta yksi Lonely Planet antoi taysin painvastaista tietoa, ja kohtaa kaksi se ei vaivautunut mainitsemaan lainkaan.

Paljon muuta ei tuntunut olevan tehtavissa kuin kaantya takaisin, ja tilanteen toivottomuus jaksoikin naurattaa aina satamaan saakka, jossa pikkuhiljaa alkoi tajuta etta seuraava laiva tosiaan lahtisi 18 tunnin paasta. 5 peson satamaterminaalimaksu oli kuitenkin varsin budjetillimme sopiva (eivatka sitakaan kehdanneet lopulta pyytaa), ja penkitkin olivat varsin ok.

Juuri tuntia kauempaa ei istumalihaksia kerennyt kuitenkaan kuluttamaan, kun satamaan rantautui laiva jonka kuskia Pate ennakkoluulottomasti lahti jututtamaan. Vartti myohemmin ja 800 pesoa koyhempana oltiinkin sitten matkalla takaisin sivistyksen pariin, ja lopulta muutaman jeepney- ja bussimatkan jalkeen takaisin Nagassa, missa onni viimein kaantyi totutuksi ja muutaman tunnin kestava bussimatka Lepazkiin starttasi 10 minuutin kuluttua. Lahes yhtajaksoisia matkustustunteja Manilasta Lepazkiin tuli n. 28, kulkuvalineen vaihtuessa kenties hieman alta 20 kertaa.

Gota Beachin kultaiset rannikot jaivat siis talla kertaa nakematta, mutta onneksi kaukaisuudessa bongattu hiljalleen savua tupruttanut Mt. Mayon sai taman murheen unohtumaan hyvin nopeasti.

-Petteri