Cebu City, Philippines

(Kartta alkaa olla jo aikamoinen sotku kun jatkuvasti palaillaan tiettyihin kaupunkeihin...)

Terve vaan kaikin puolin kampitetun kuvaajan puolesta. En ole kovin hyvalla tuulella, mutta koitan peittaa sen mahdollisimman hyvin.

Tosiaan, Boholilla eraan nettikahvilan eras kone antoi muistikortilleni sellaisen virtapiikin, etta itseltakin meinasi lahtea nahkat sormesta. Koitan nyt kuumeisesti troolata korttia bitti bitilta kummituselainkuvien loytamiseksi, mutta pelkkaa bad sectoria on toistaiseksi tullut vastaan. Uskollinen kuusitoistagigaiseni on todennakoisesti tiensa paansa.

Tanaan kaytiin siis jattimaisilla festivaaleilla, jotka tayttavat Cebun kaikki kadut ihmisista, melusta, mudasta, kulkueista ja musiikista! Uskomaton tunnelma, vaikea kuvailla. Helppoa on sen sijaan todeta, etta Boholilla haavoittunut isovarpaani otti muiden ihmisten kantapohjiin aktiivisesti tuntumaa siina maarin, etta ilta pitaa viettaa haavoja puhdistaessa ja muistikorttia troolatessa. Kuvia otettiin Paten pokkarilla, jarkkaria en uskaltanut ottaa mukaan. Syy siihen selvinnee tulevasta Paten postauksesta.

Mutta ne suunnitelmien muutokset. Nyt on tullut se hetki reissusta, kun porukka jakautuu osin hetkeksi ja osin pysyvasti. Kyynisempien harmiksi minkaanlaisia porukan sisaisia ristiriitoja ei ole syntynyt, mutta jokaisella on nyt sen verran erilaiset motiivit, etta on parempi hajaantua eri suuntiin. Jokainen kertokoon omista suunnitelmistaan kuten itse haluaa, alla omani.

Palaan takaisin Malesiaan. Koko Filippiinien valloituksen ajan on ollut sellainen olo, etta Malesiassa jai jotain kesken. Osa lukijoista saattaa tietaa mista on kyse, osa voi arvailla. :)

Joka tapauksessa, takaisin on mentava tai loppureissu voi menna jahkaillessa ja jossitellessa. Liityn takaisin Petterin vetamaan reissun paahaaraan parin kolmen viikon jalkeen.

Melko epakoherentti postaus, kuten yleensa!

Ville

Ville tuossa jo mainitsikin etta sunnuntaina oltiin festivaalitunnelmissa. Jaatiin Paten kanssa hieman pidemmaksi aikaa rapsimaan kuvia ja ihmettelemaan menoa, mika paatyi lopulta siihen etta katseltiin paraatia hieman sivummasta hyvinkin riehakkaan filippiiniporukan kanssa. Asiaankuuluvat maalitkin saatiin jossain vaiheessa naamaan, jolloin meininki alkoi olla kuin Braveheartin kuvauksista. Poikien tajunnanrajayttavasta esiintymisesta yhden paraatiauton lavalla ei valitettavasti kuitenkaan jaanyt kunnollista todistusaineistoa kamerankasittelijan kokemattomuuden johdosta. Huikea ja festivaalien arvoinen ilta joka tapauksessa!

-Petteri

Tajusinpa juuri etta tastakaan episodista ei ole viela kirjoiteltu. Jokunen viikko sitten valittelin etta jalkaa oli kutittanut jo pidemman aikaa, ja pikkukaupungin laakari suoritti sille joitakin toimenpiteita diagnoosinsa "paikallinen verenmyrkytys" perusteella.

Noh, vahemman yllattaen tama ei auttanut yhtaan mitaan, joten takaisin Cebuun paastya kyselin tuttavaperheeltamme paikan parhaan sairaalan jossa kayda vilauttamassa koipea. Matkalla Cebuun alkoi jo hieman pelottamaan, kun 7v ensihoitaja toiminut vierustoveri sanoi ettei ole koskaan nahnyt mitaan vastaavaa.

Sairaalaan paastya oli kymmenessa minuutissa mitattu paino, pituus ja verenpaine, taytelty tarvittavat kaavakkeet ja sitten paastiinkin tohtoria odottelemaan. Ensimmainen lekuri pyysi paikalle seuraavan, joka ei myoskaan oikein tiennyt mita tehda vaan pyysi viela kolmannen ja vanhemman kollegan paikalle. Tassa vaiheessa tarppasi, ja mies vahvisti kyseessa olevan jonkinsorttinen mato. Ilmeisesti kaveri oli asettunut taloksi Taman Negaralla, kun iilimadon purema oli tehnyt ihoon reian.

Mukaan tarttui resepti sisaisesti nautittaviin matolaakkeisiin, ja kolmessa paivassa homman pitaisi kuulemma olla ohi. Nain myos onneksi kavi, kutina havisi ensimmaisen paivan jalkeen ja viimeisen parin viikon aikana mato on pikkuhiljaa kadonnut. Tulipahan tamakin koettua.

Mainittakoon viela etta paikalliset pitavat kayttamaani privaattisairaalaa ainoastaan okyrikkaiden paikkana. Lopullinen lasku joka sisalsi tohtorikaynnin ja taydellisen verikokeen oli n. 650 pesoa, eli kymmenisen euroa.

-Petteri

P.S. Sain reseptin laakkeeseen jonka vahvuus on 5mg/200ml, mutta apteekista loytyi vain vahvuutta joka oli merkitty 10mg/400ml. Vartin yritin puhuen, piirtaen ja elehtien selvittaa etta kyseessa on sama asia, mutta lopulta jouduin palaamaan sairaalaan, jossa paataan pyoritellyt tohtori kirjoitti uuden reseptin.