Emeishan Shi, China

Terve ystävät ja kylänmiehet!

Everlaterin ylläpitäjät tiedottivat ystävällisesti, että blogimme on nyt yksi suosituimmista koko palvelussa, lukijoita on yli 1000! Suomalaisista blogeista keikumme kuulemma talla hetkella sijalla 2. Lisäksi juuri saamamme tiedon mukaan blogimme on lisatty Featured Trips -listalle, mikä lämmittää mukavasti reissaajien mieltä :)

Levittäkäähän blogiosoitetta ahkerasti, muistutuksena vielä hieman helpommin muistettavammat osoitteet:

http://www.tinyurl.com/uskomatonvojaasi ja
http://www.tinyurl.com/vojaasi

Tiedotamme jatkossa säännöllisesti myös matkastamme maailmanmaineeeseen!

Ville

Tiistaina kerättiin voimia vuoren valloitukseen ja käytiin ostamassa kaupasta retkimuonaa kahden päivän reissua varten. Sitten todettiin, että ei jakseta kantaa telttaa eikä trangiaa 3000m korkeuksissa, joten jätimme ruoatkin Teddy Bearille. Tämä osoittautui oikeaksi valinnaksi.

Aikaisin keskiviikkoaamuna otimme kalliihkon bussin vuoren juurelle, Wuxian Gangin bussiasemalle. Tästä alkoi reissun toistaiseksi unohtumattomin rääkki.

Faktat tiskiin:
-yli 60km patikointia, yli 30000 porrasta.
-10 tuntia ylös, 10 tuntia alas.
-korkeusero lähtöpaikan ja huipun välillä 2300m.
-suuri osa matkasta kiemurreltiin siksakkia ylös ja alas, vasemmalle ja oikealle, joten todellinen korkeusero on yli 2500 metriä.
-huippulukemat 3077m korkeudella.
-matkan varrella niskaan hyppiviä apinoita, jotka penkovat repusta eväät ja juomapullot (ja kyllä, apinat osaavat avata korkit!)

Jotta tarina ei menisi aivan niin negatiiviseksi, mainittakoon, että matkan varrella nähtiin niin huikeita maisemapläjäyksiä, että Suomen platalle tottuneella riitti ihmeteltävää koko matkan ajan. Kuvia tuli räpsittyä nelisen sataa, poimin niistä parempia blogiin jahka ehdin.

Alkumatkalla maasto oli sub-trooppista, kosteaa ja usvaista sademetsän kaltaista outoa. Olimme niin aikaisin liikkellä, että turistikopit olivat kiinni ja kaupustelijat sun muut riivaajat loistivat vielä poissaolollaan. Metsä oli täysin hiljainen ja sammaloituneet siltapaviljongit huokuivat jonkinlaista ominaistaianomaisuuttaan.

Portaiden määrää ei oikein voi osuvasti kuvailla minkäänlaisilla ilmauksilla tai luvuilla. Tamperelaiset voivat kuitenkin kuivaharjoitteluna kokeilla vastaavaa Mikontalon porraskäytävässä: 70 kertaa kahdentoista kerroksen raput ylös alas on melko lähellä Emei-vuoren porrasturpia. Voin kertoa, että hiki lentää!

Pääsimme juuri ennen pimeän tuloa lähelle huippua, 2800 metrin kohdalla sijaitsevaan Taizi Pingin majoitusrotiskoon. Siellä söimme maittavat kananjalat ja nukuimme yläkerran lämmittämättömässä 99% kosteusprosentin lukaalissa. Lämpötila oli yöllä hieman nollan yläpuolella. 05:00 herätys, ja siitä otsalamppujen ja kuun valaisemana nousimme huipulle ensimmäisinä, paikka oli vielä aivan autio.

Golden Summit on siitä nerokas paikka, että kun on ensin 10 tuntia hikoillut reidet tulessa ylös, tulee viereen kaiken maailman turistit puvut päällä ja korkkarit jalassa. 50 metrin päähän huipulta pääsee bussin, vaijerihissin ja kantotuolin avulla ilman, että itse tarvitsee kiivetä yhtään rappusta. Varsinkin kantotuolissa kekkaloivat kamerakaulat ottivat todella pahasti pannuun.

Joudun lainaamaan paria Andyn seinältä löytyvää runoa:
"Mountains are for hikers, Harleys are for bikers. But we don´t like to go so far, that´s why we took the cable car!"

"Master pain & somebody else rocks the motherflippin´cable car!"

Varsinkin tuo jälkimmäinen vetosi sisimpääni jollain todella syvällisellä tasolla.

Ennen varsinaista auringonnousua Golden Summit oli aivan täynnä turisteja ja parhaista zoomauspaikoista oli todellinen sota käynnissä. Yksi jakkupukuinen korkkarijalka yritti väkisin puskea eteemme, mutta näytettiin kyllä sen verran kyrpiintyneiltä sen mamman touhuun, että hän päätti liueta vähin äänin hieman kauemmas. Yksi ranskalainen vieressämme totesi varsin osuvasti: "She´s like a monkey, you have to kick it!" Nainen kuuli kyseisen kommentin aivan varmasti, mutta ikuiseksi arvoitukseksi jäänee se, että osasiko hän englantia vai ei...

Paluumatka huipulta oli hitaampi kuin aluksi arvioimme. Itse arvailin nousu+1h, mutta lopullinen lukema oli lähes sama kuin nousussakin. Osaltaan tähän vaikutti erittäin ikävästi kipeytynyt nilkkani, joka näkyi ilmeestäni siinä määrin, että riivaajatkin pysyivät kaukana. Yksi rohkeampi apina ei kuitenkaan tätä ilmettä osannut oikein tulkita ja hyppäsi reppuni päälle kekkaloimaan, tässä vaiheessa pääsi repun kantajalta odottamaton kiljahdus :D

Apinavuorien valloituksesta kiinnostuneille annettakoon vielä viimeinen vinkki: pakkaa kaikki tavarat repun sisäpuolelle, ulkotaskut eivät ole apinoille este. Virittele sadesuoja repun päälle äläkä pidä mitään turhaa käsissäsi tai kaulassasi. Näin minimoit apinoiden hyökkäykset. Etene ripeästi, mutta hiljalleen ja puhu rauhallisesti savvoo. Älä tuijottele tai muutenkaan häiritse apinoita.

Pitkään postaukseen jatkoa ruokatauon jälkeen,

Ville

Huomenta päivää!

Parantelemme paraikaa vuoren aiheuttamia kiputiloja, tänään emme poistu hotellilta mihinkään. Eikä kyllä kunto kestäisikään, en pääse oikein yläkertaankaan ilman valtavia voimanponnistuksia. Erityisesti pohkeet ovat kovilla, kuin puukoilla pisteltäisiin. Tänään täydennetään blogit ja lisätään kuvat ja otetaan backuppeja viime päivien kuvaussessioilta.

Aamupalaksi laitettiin sandwichit pekonilla ja puoliraa´alla kananmunalla. Itselle maistui vielä yksi annos banaanisuklaalettuja päälle. Melko läskiä, mutta vuorella meni 5000 kaloria/päivä. Kyllä maistui!

Huomenna Chengduun noin viikoksi ja siitä todennäköisesti reissun ensimmäinen lento, kohteena Vietnamin Ho Chi Minh City.

Ville

Perheemme rakas ruttuturpa, kiinanpystykorva Baitang (os. Bei Wei Amidala) menehtyi erinaisiin vaivoihin 2.11.2009 10 pitkan elinvuoden jalkeen.

Kyseessahan on kerrassaan hellyyttava otus, joten nyt kun Kiinassa ollaan, jonkinlainen tribuutti tuntui olevan paikallaan. Mt. Emei on buddhalaisten pyha vuori, joten se tuntui oikealta paikalta pystyttaa pienehko pyhatto edesmenneen ystavamme kunniaksi.

Oikea paikka loytyi 2450 metrin korkeudesta, missa Baitangin sielu saa kodin koiran leijonomaisesta olemuksesta johtuen pienesta leijonapatsaasta. Baitang jaa nyt vartioimaan Emei-vuoren rinteita pilvimeren ylapuolelle, ja pitaa huolen ettei mitkaan turhamaiset tyhjantoimittajat paase hairitsemaan vuoren rauhaa. :)

- Pate