Harbin, China

Aamulla herailin pitkien ja hyvien younien jalkeen, ja kuume tuntui kaikeksi onneksi olevan poissa ja vatsakin stabiloituneen. Oli siis hyva aika avata ikkuna ja alkaa keskittya Kiinan maisemiin.

Ero nakymiin jotka jaivat Venajan puolelle oli melko uskomaton. Venajan 30 asteen kulmassa seisoneet puuhokkelit vaihtuivat tiilitaloihin, ja ei-yksinkertaisesti-mitaan vaihtui valtaviin maissipeltoihin. 30-luvulle jumittuneet pienet asemakaupungit korvautuivat neonvalojen tayttamilla metropoleilla.

Valilla tultiin paikkoihin joihin oli yksinkertaisesti vain paatetty alkaa rakentamaan kaupunkia tai kaupunginosaa, eika silmankantamattomiin nakynyt kuin nostureita ja keskeneraisia rakennuksia. Kiinaan menee kuulemma kolmasosa kaikesta maailman teraksesta ja puolet sementista, mika oli taman jalkeen melko helppo uskoa.

-Petteri

Oli viimeinen ilta junassa, mita Pate ja Henrik paattivat lahtea juhlistamaan ruotsalaisen tyton kanssa. Villen kanssa jaatiin hyttiin silla oli tulossa varsin aikainen heratys, enka ollut myoskaan viela taysin kunnossa.

Taidettiin olla pakkailemassa Villen kanssa, kun vaunumme henkilokuntaan kuuluva Sergei tuli visiitille hyttiimme. Sergei on koko junamatkan ajan ollut erittain hieno mies, oikeastaan ainut paikallisista joka on todella jaksanut yrittaa kommunikoida kielimuurista huolimatta. Hieman liian monta vuotta han on kuitenkin saattanut Siperian raiteilla viettaa, sen verta hulluilta miehen touhut ja selitykset aina valilla vaikuttivat.

Noh, Sergei oli katsellut tarkkaavaisesti eilista asiointiamme Kiinan viranomaisten kanssa, ja tiesi etta olin ollut kuumeessa. Niinpa han ensin kaytti n. 10 minuuttia siihen etta han osoitteli otsaani, huusi kovaan aaneen "PROBLEM!", ja ratkesi aina valista nauramaan holtittomasti. Taman jalkeen Sergein bisnesmiehen vaistot ilmeisesti herasivat, silla han antoi hyvin selvasti ymmartaa etta junassa olisi "madam", jonka avulla kuumeeni saisi laskemaan. Kieltaydyin kohteliaasti ja yritin myos samalla selittaa etten enaa myoskaan ollut kuumeessa, mutta sitkeana miehena Sergei jatkoi kaupantekoa lahes puolisen tuntia. Jossain vaiheessa mukaan tulivat elehdinnat siita, kuinka Pekingiin saavuttaessa ambulanssiviehet vievat minut pois jos olen viela kuumeessa. Taman jalkeen seurasi mm. elehdinnat hirttosilmukan tekemisesta ja haudan kaivamisesta. Valista ennen lahes aina suu messingilla ollut mies myos muuttui haudan vakavaksi asiaa selittaessaan. Valilla mies taas repesi nauramaan niin hillittomasti etta hommaan ei meinannut tulla loppua. Katseltiin siina Villen kanssa touhua ensin varsin huvittuneina ja sitten vahintaankin ihmeissamme, mutta pistettiin homma miehen omalaatuisen huumorin piikkiin ja elehdimme etta taidamme menna nukkumaan kun aloimme vahitellen vasymaan.

Sergeipa sitten poistui hetkeksi ja aloin pakkailemaan rinkkaa Pekingiin saapumista varten, kun yhtakkia kuulin Sergein tulevan takaisin. Kaannyin katsomaan ovelle, jolloin han nappasi naamastani kamerakannykalla kuvan, ja pisti puhelimen taskuunsa. Tata ihmetellessani tuli vain elehdintaa etta ei han kuvaa ottanut. Tassa vaiheessa alkoi todella kuumottaa, kuvan ottaminen kun ei oikein tuntunut enaa millaan tapaa normaalilta toiminnalta. Pistettiin ovi kiinni, minka jalkeen Sergei paatti viela jaada soittelemaan muutaman kannykan soittoaanen hyttimme oven taakse.

Ei toki kuulosta kovin todennakoiselta etta Siperian junan vaunuhenkilo tilaisi Pekingin asemalle jonkin paikallisen puukkosankarin kun en suostunut kauppoihin hanen kanssaan, mutta niin outo tilanne oli etta melko pitkaan tuli pyoriteltya asiaa mielessa viela kun olisi pitanyt jo olla ajat sitten nukkumassa.

Tilanne selvisi ainakin osittain aamulla, kun herattiin viiden maissa ja Sergei tuli ovelle melko noyran oloisena, ja kysyi olenko "Very good?". Miehen henki haisi siina maarin vanhalle viinalle, etta hankin oli tainnut jossain maarin juhlistaa matkan viimeista yota. Kuvan ottamisen syyta, tai sita montako kilometria se viela hanen taskussaan matkustaa ympari Siperiaa, voinee vain arvailla.

Vaunu saapui Pekingin asemale 05.30 paikallista aikaa, jolloin heitimme hyvastit junalle, kiitimme vaunuhenkilokuntaa ja lahdimme haistelemaan Pekingin savusumuista ilmaa.

-Petteri