Kota Kinabalu, Malaysia

Mt. Kinabalu faktat
- Sijainti: Sabah, Borneo
- Korkeus: 4095 metria (Low's Peak)
- World Heritage Site

Petteri lahti viettamaan uutta vuotta Liisan kanssa Singaporeen, ja me paatettiin Villen kanssa kokeilla jotain vahan muuta. Singamatalta lahdettiin rauhallisin mielin vietetyn pariviikkoisen jalkeen yobussilla kohta Ranauta, joka sijaitsee aivan Mt. Kinabalu National Parkin vieressa. Saimme bussista kaytavapaikat aivan oven vieresta, ja Villen paalle sateli ei-niin-tiiviista etuovesta vetta tasaisin valiajoin. Bussimatkaa kesti ~9 tuntia, ja lopuksi paasimme Ranaun sijaan suoraan kansallispuiston porteille kello kolmen aikaan yolla.

Meille koitettiin eka kaupitella huonetta puoleen hintaan myohaisen ajankohdan takia, mutta hetken jankkaamisen jalkeen paasimme nukkumaan viimeiset pari tuntia ilmaiseksi yhden lodgen olohuoneessa. Meidan piti vain varmistaa, etta olemme poistuneet paikalta ennen kuin paikan omistaja heraa. :)

Aamu tarjosi meille ensimmaisen kunnon nakyman vuorelle, joka meidan olisi tarkoitus valloittaa uutenavuotena. Vuori on "vain" 4 km korkea, mutta kylla se omaan harjaantumattomaan silmaan naytti aika massiiviselta ponnistukselta.

Paiva oli tarkoitus kayttaa vuorivojaasin pakollisten saatojen kanssa, silla tunnetusti piheina kavereina emme olleet ottaneet tarjottua kiipeilypakettia kuuleviin korviimmekaan, vaan paatimme hoitaa jarjestelyt itse. Tassa vaiheessa ei ollut viela selvaa edes onnistuuko koko reissu, silla Mt. Kinabalulle kiivetessa on maksettava joukko pakollisia maksuja, seka viela varattava majoituspaikka vuorelta etukateen. Muutaman tunnin odottelun ja hetken saatamisen jalkeen saimme kuin saimmekin varattua itsellemme majapaikan vuorelta 320 ringitin (65 euron) sikahintaan. Tuohon kuuluu mukana joukko lounaita, mutta siltikin alkaa vahitellen ymmartamaan mista ennalta tarjotun kiipeilypaketin hinta koostui.
Majoituksen saamisen jalkeen varsinaisten kiipeilylupien ja oppaan (pakollinen) hommaaminen ei ollut temppu eika mikaan, ja onnittelimmekin itseamme siita, etta olimme onnistuneet huijaamaan huijaajia, ja saastaneet siina samalla vahan rahaa. Paatimme saastosyista lahtea yoksi Ranauhun, ja palata aikaisin aamulla aloittamaan vuoren valloitus!

- Pate

Aamulla palasimme vuorelle, ja loysimme sen kietoutuneena paksuun pilvivaippaan. Taman ei annettu lannistaa, ja heitimme ylimaaraiset tavarat HQ:n sailoon. Tiesimme, etta raskaan tarpomisen jalkeen huipulla tulee olemaan kylma, joten kerrospukeutumisen periaatteita noudattaen otimme mukaan vain tarvittavan maaran vaatetta. Jalkaan tulivat uskollisesti palvelleet trekkibootsit, jotka osoittautuivatkin erittain hyviksi kivikkoisilla vuoristopoluilla. Vetta pitaisi saada matkan varrelta, ja ruokaakin saisi kuponkeja vastaan vaihtamalla yopymispaikasta. Vaatteiden lisaksi suurin taakka tuli varmaan makuupussista, joka lammittamattoman yomajan ennakoiden paatimme ottaa mukaan.

Kamasaadon jalkeen piti viela kayda hakemassa kiipeilyluvat offiisilta, ja tavata meita varten varattu opas. Lupa tulikin suoraan, mutta oppaat olivat kaikki joko vuorella tai jossain lahikylassa kotonaan. Meidat kuitenkin kehotettiin lahtemaan liikkeelle, ja "opas kylla ottaa teidat kiinni". Varsinainen polku vuorelle alkaa HQ:ta 300 metria ylempana olevalta Timpohon Gatelta (1866m), jonne on tarjolla bussikyyti 16.5 ringitin (3e) hintaan. Piheina kavereina - ja kateisvarojen uhkaavasti huvetessa - paatimme kuitenkin kulkea 4.5 km matkan jalan. Matkaan paastiin tasan kello 9 aamulla, ja Timpohon Gate saavutettiin kello 09:50.

Nopean permitin vilauttamisen jalkeen portti aukesi, ja kapuaminen itse vuorelle saattoi alkaa. Nopeasti huomasimme, etta vuori oli miellyttavan erilainen verrattuna Kiinan Emei-vuoreen. Kivettyja polkuja ja portaikkoja ei ollut, vaan koko matka piti rapikoida ylos enemman tai vahemman kivikkoista polkua pitkin. Keli oli vielakin pilvinen, mutta Taman Negaralla vietetyn infernaalisen kuumuuden jalkeen viileampi vaelluskeli tuntui lahinna mukavalta. Vilpoisuudesta huolimatta pian alkoi jumalaton puuskutus, joka ainakin osittain johtunee Singamatalla meren pinnan tasossa rotvatysta parista viikosta, silla kropalla ei ole ollut aikaa tottunut ohueen ilmanalaan. :)

Paasimme kuitenkin riittavasti taukoja pidellen kulkemaan melko hyvaa tahtia eteenpain. Energiaa saatiin parista mukaan otetusta suklaapatukasta, ja samalla voitiin ihastella muiden kulkijoiden mukanaan kantamia evasbokseja, jota me ei tietenkaan oltu tajuttu ottaa mukaan HQ:lta. Noh, nalka tuleekin usein vasta perilla, joten mitaan suurempia ongelmia ei taman kanssa tullut. Saavutimme yopymiskorkeuden (~3300m) joskus 14:30 jalkeen, joten 1800 metrin nousuun oli kulunut taukoineen ~5.5 tuntia. Parin tunnin odottelun jalkeen paastiin lopulta kasiksi paivalliseen, joka kylla sitten korvasi reilusti menetetyn lounaan. Ruoka (60 ringittia, 12e) sisaltyy majoituksen hintaan, se oli hyvaa ja sita oli paljon. Masut taynna raahauduimme viele 50 metria ylemmas varsinaiselle majoituspaikalle.

Kello oli jotain kuuden ja seitseman valilla. Olimme kaymassa nukkumaan, kun ovelta kuuluu koputus, ja viimeinkin opas ilmestyi paikalle. Opasta itseaan on vahan paha syyttaa, kun tama oli tullut kolmen aikaan alas vuorelta, ja heti oli sanottu etta marssipa takaisin ylos kavereita opastamaan. Puiston jarjestelyista oltiin kylla valmiita sanomaan muutama painavampi sana alas paastyamme. Yo meni suhteellisen mukavasti, kylma ei pussissa ainakaan tullut. Aamulla heratys oli 02:30, jolloin ikavaksemme huomasimme ulkona vallitsevan vesisateen.

Tasta ei kuitenkaan lannistuttu, vaan paukimme aamupalalle. Oppaista oli edelleen pulaa, joten suostuimme yhdistamaan porukan 3 muun tyypin kanssa. Jarjestelyn huonot puolet alkoivat nakya heti, kun osalla porukasta ei ollut meidan kamojen veroisia sadevehkeita mukana. Tasta seurasi jos jonkinlaista nurputusta ja saatamista, jonka seurauksena aiottu lahtohetki 03:30 tuli ja meni. Onneksi sade kuitenkin taukosi, ja huiputus paastiin aloittamaan 04:15.

Seurakunnan jarjestys oli seuraava: Vedettiin Villen kanssa porukan karjilla, mukana tullut pariskunta tuli perassa, ja opas viimeisena yhden yksin tulleen tyypin kanssa. Taytyy sanoa, etta hyvin nopeasti alkusaatojen vitutus hellitti, kun kulki otsalampun valossa pimeaa vuoristopolkua ylospain. Huipputasanteen siluetin pystyi erottamaan osittain nakyvaa tahtitaivasta vasten, ja meita ennen lahteneiden otsalamppujen valke vuorenrinteella antoi kummasti lisapontta omallekin askeleelle. Alusta lahtien naytti selvalta, etta oppaan kanssa viimeisena kulkeva tyyppi uhkasi koko porukan ehtimista huipulle auringonnousuun mennessa. Tilanne vain paheni, kun saavuimme kasvillisuuden rajalle, ja matka jatkui vuoren kylkeen pultattuja koysia apuna kayttaen.

Kun paasimme pahimmista koysista yli, otimme tilannekatsauksen. Jatimme oppaan pitamaan huolta yksinaisesta janarista, ja jatkoimme itse hyvalla sykkeelle kohti huippua. Tassa vaiheessa kallio nousi suhteellisen tasaisena, eika koytta tarvinnut muuten kuin tien nayttajana. Oli oikeastaan aika mahtava tunne seurata tayden kuun valossa loistavaa valkoista juovaa muuten pimean kallioharjanteen kylkea pitkin, samalla kun asken kohdalla olleet pilvet virtasivat mahtavan joen tavoin alapuolellamme.

Kun ylitimme 4000 metrin rajapyykin ja saavuimme huipputasanteelle, kello oli jo melkein 06:00. Aamunkajo alkoi jo nakymaan, joten pistimme isomman vaihteen silmaan ja ehdimme kuin ehdimmekin Low's Peakille (4095m) seuraamaan uuden vuosikymmenen ensimmaista auringonnousua!

Matkaan majoituksesta tanne oli kulunut aika tarkalleen pari tuntia, ja nyt voi vain ihmetella millaiseen paikkaan sita on paassyt! Aurinko nousi hitusen pilvien takaa, mutta muualle nakymat avautuivat mahtavien pilvimerien lomitse lanteen, missa saatoimme nahda Etelä-Kiinanmeren kimaltevan aamuauringossa. Aivan huipun vieressa avautuu yli kilometrin syvyinen Low's Gully, jonne pilvet virtasivat huipputasanteen yli mahtavan kosken tavoin.

Huipulla oli kuitenkin kylma. Fleecista ja kuoritakista huolimatta meidan piti suunnata pian takaisin yopymispaikalle. Majapaikalle matka taittui tunnissa, ja maittavan (toisen) aamiaisen jalkeen lahdimme pyrkimaan alaspain, tavoitteena ehtia kello 12 lahtevaan bussiin Poring Hot Springseille. Matkalla alas ei oikeastaan tapahtunut kovin
ihmeellisia, erikoisimpana ehka yksi majoituksessa nahty likka, joka juoksi ohitsemme alaspain noin matkan puolivalissa. Ihme oli ettei paskonut paikkojaan, kun mekin saatiin katsoa vaelluskenkien kanssa aika tarkkaan mihin ne jalat laittaa. Kokonaisuudessaan huipulta Timpohon Gatelle meni aikaa 3 tuntia, ja pienen liftaamisen avustamana paasimme hyvissa ajoin HQ:lle jatkoyhteyksia setvimaan.

Se 12 bussi oli harhatietoa, mutta saimme kasaan sopivan porukan, jolloin taksikyyti hot springseille ei tullut kovin kalliiksi. Ennen lahtoa kaytiin viela syomassa, ja saimmekin missatun lounasboksin korvaukseksi vahan ylimaaraista mattoa mukaan. Kavimme myos vaatimassa rahat takaisin oppaasta, sille ekana paivana tyyppia ei nakynyt ollenkaan, ja huipulle mentaessa se joutui jaada vahtimaan sita porukkaan pakosti otettua hidastelevaa kaveria. Edelleenkin vika ei kuitenkaan ole oppaan, vaan oppaita jarkkailevan tahon. Saatiin kaverista taysi hinta (85 ringittia, 17 euroa) pois.

Poring Hot Springs oli sitten reissun pahin pettymys. Paikka oli ihan taynna porukkaa, eika rentouttavasta pulahduksesta ollut tietoakaan. Tasta huolimatta tama oli aivan mahtava tapa viettaa uutta vuotta, enka ole hetkeakaan katunut etta paatin viettaa taman juhlan selvin pain. :)

- Pate

Siis Malesia. Vajaan kuukauden koluamisen jalkeen todettakoon, etta taalla voisi viettaa vaikka vuoden tai kolme. Jos olisi aikaa. Ja rahaa.

Filippiineille on kuitenkin lahdettava! Kontaktimme odottaa jo malttamattomana duunista lintsaamista, jotta voisi nayttaa meille paikkoja. Seuraavaan kolmeen viikkoon sisaltynee lisaa sukeltamista ja tulivuoren valloitus. Se juuri, joista on suomalaisissakin tabloideissa niin kovasti puhuttu. Todennakoisesti laavaa ei enaa ehdi nakemaan, kun onneton alkoi jo piiputtamaan ennen aikojaan. Ehka parempi nain matkaajien terveyden ja sukulaisten mielenterveyden kannalta.

Malesiaa tullee ikava kovasti paljon. Mars.

Ville