Legazpi, Philippines

Noniin, pitihan se sitten tyontaa paansa paholaisen pesaan, ja lahtea trekkaamaan juuri purkautuneen tulivuoren rinteille. Tultiin Legazpiin myohaan 7. paivan illalla, seuraava paiva vietettiin palautuen enemman tai vahemman epaonnistuneesta Caramoan detourista. Legazpin kupeessa sijaitsee Mt. Mayon, filippiinien aktiivisin tulivuori, jonka viimeisimmasta purkauksesta kuultiin ympari maailmaa juuri pari viikkoa sitten. Kaupunkiin tullessamme ajattelimme, etta olisi siistia paasta edes vilaukselta nakemaan tama vuori, joka kerasi niin paljon kansainvalista huomiota joulun ja uudenvuoden aikaan. Yllatys olikin suuri, kun saimmekin kuulla, etta viranomaisten antamasta vaaraluokitus 3:sta huolimatta osa oppaista suostuu viemaan porukkaa vuorelle.

8. paivan iltana saatiin yhteys oppaaseen, joka lupasi vieda meidat vuorelle 800 metriin viranomaisten kielloista huolimatta. Vuoren juurella on poliisien checkpointteja, mutta kaveri tuntee kuulemma tien niiden ohitse. Juteltiin tyypin kanssa pitkat tovit illalla retken vaaroista ja mahdollisuuksista, ja lopulta paatimme lahtea yrittamaan kyseista tempausta.

9. paiva starttasi meilla kello 04:00, kun 6 aijaa pakkautui yhden tricyclen kyytiin ja lahti paahtamaan vuoren juurelle. Varustus oli erittain kevyt, takaisin oli tarkoitus tulla jo ennen keskipaivaa. Matka tricyclen kyydissa paattyi 04:30 tienoilla asfaltoidun tien loppuessa, ja jatkoimme matkaa pimeyden keskella golf-kentan viherioita seuraillen. Tassa vaiheessa vuori alkoi erottumaan mustana kartiona taustalla olevaa taivasta vasten, ja aivan vuoren huipulla saattoi erottaa tulivuoren kraaterin pahaenteisen punaisen hehkun valaisemana. Tassa vaiheessa meille alkoi todella selvita mita oltiin tekemassa, siis kavelemassa erittain aktiivisen tulivuoren rinteille - tulivuoren, joka oli sylkenyt kidastaan punahehkuistaa laavaa vain viikko takaperin.

Matkaa kuitenkin jatkettiin golf-kentalla lymyilevien lehmien lomassa, ja joskus 05:30 tietamilla pysahdyimme vetamaan henkea. Aamu alkoi sarastaa, ja eteemme avautui erittain epatodellinen nakyma merenlahteen, jonka rannalla Legazpi sijaitsee. Samaan aikaan myos itse vuoresta alkoi erottua yksityiskohtia. Muuten metsikon peittaman vuoren alusrinteita halkoi viimekuisen purkauksen synnyttamat, nyt jo jahmettyneet laavavirrat. Naytti kuin metsan olisi sysannyt syrjaan musta lumivyory. Naiden laavavirtojen aiheuttamasta purkauksesta on aikaa jo kuukausi, mutta siltikin hoyryava musta kivi antaa aamuauringon kajastaessa rinteille punahehkuisen savyn.

Viimeinen ponnistus ensimmaiseen leiriin 800 metrin korkeudessa saatiin paatokseen joskus 06:10 tietamilla. Aivan Camp 1:n ylapuolella loytyy jonkin muinaisen purkauksen jalkeensa jattama, nyt jo eroosion kuluttama laavakentta. Varsinainen polku jatkaisi laavakenttaa seuraillen kohti vuoren huippua, mutta opas kieltaytyi viemasta meita yhtaan ylemmas - ei kuulemma halua kuitenkaan kuolla vuorella. :) Aamuaurinko lammitti mukavasti, ja kokonaisuudessaan taisimme viettaa puolisentoista tuntia kuvia rapsien ja paikan ihmeellisyytta sisaistaen: Oikeesti, tassa sita ollaan ihastelemassa uutta aamua laavapommin paalla istuen.

Matka alas sujui kommelluksitta, opas antoi ohjeet etta jos poliisi pysayttaa, oltiin sitten vain golf-kentalla kuvia ottamassa.

Vuorelta poistumisen jalkeen opas vei meidat Filippiinien Vermoon - katsomaan paikallista kukkotappelua. En nyt sano muuta kuin etta meno oli raakaa, vedonlyonti kovaa, ja kukot paikkailtiin kenttasairaalassa kuntoon tappelun paatteeksi. Paikallisille miehille tama tuntuu olevan paivittainen ajanviete, itse tuomitsemme toiminnan, tottakai. Dokumentaatiota ei anneta julkiseen levitykseen (Animalia K-18).

Illalla varmaan kuuntelemaan paikallista filippiinobandia, ja huomenna odottaa Donsol ja snorklaus valashaitten kanssa.

Filippiinit kiittaa ja kuittaa.
- Pate