Luang Prabang, Laos

Mita parhainta viikonlopun alkua itse kullekin,

laittelen kuvaa ja stooria lahipaivilta kunhan pahimmat kiireet hellittavat, mutta aloitetaan kuitenkin hieman akuutimmalla asialla. Niin kuin Ville tuossa jo postailikin, niin suunnitelmat menivat (jalleen kerran) hieman uusiksi, talla kertaa itsellani. Ennen kaikkea viiden kuukauden reissaaminen alkoi nakymaan viime viikkoina melko vahvasti suhdepuolella, ja kun viela kamppakin yllattaen vapautui huhtikuun alkuun ja vei takuu- ja normaaleine vuokrineen karhunosan lopusta matkakassasta, tuntui tassa tilanteessa parhaalta vaihtoehdolta alkaa pistaa huikeaa reissua pikkuhiljaa pakettiin. Villekaan ei tuntunut olevan kovin pahoillaan etta sai hyvan syyn jaada viela Singamatalle...

Eli omalta osaltani on pian aika paattaa yksi jakso elamassa, ja suunnata kohti Helsinki-Vantaata ensi viikon lopulla. Tunnelmat on lahtopaivan selvittya vaihdelleet jossain maarin masentuneesta pikkuhiljaa jo melko odottaviksi, on kuitenkin paljon minka luokse palata. Kirjoitellaan syvempaa analyysia reissusta sitten perilla, ensin kuitenkin luvassa elefantteja, traktorin sisakumeja ja muita olennaisia Laos-elamyksia. Eli pysykaahan kanavalla!

-Petteri

Vientianesta suuntasin yhden yön stopin kautta UNESCOn maailmanperintökohdelistaltakin löytyvään Luang Prabangiin, joka sijaitsee Mekongin ja pienemmän Nam Khan -joen risteyksessä. "Perhaps the most charming city in all of South-East Asia" sanoopi WikiTravel, mutta vaikka kaupunki ihan miellyttävä olikin niin aivan näihin ylisanoihin en yhtyisi. Turisteja alkaa olemaan todella massiiviset määrät, mikä väkisinkin vaikuttaa siihen kaupunki-idylliin mitä tänne tullaan ihmettelemään. Myös hinnat yllättivät melko lailla, Vientianeen tai Vang Viengiin verrattuna samantasoisesta majoituksesta sai maksaa lähes tuplahinnan.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana käytännössä kaikki paikat Luang Prabangissa sulkevat ovensa viimeistään 23.30, jotta työntekijät kerkeävät kotiin ennen puoliltaöin alkavaa ulkonaliikkumiskieltoa. Täysin selväksi ei tullut ovatko nämä kotiintuloajat voimassa kaikkialla Laosissa, mutta jos onkin niin sen toimeenpano vaihtelee kyllä sitten suuresti. Turistit tuntuvat olevan täysin kiellon ulkopuolella. Jostain syystä ulkonaliikkumiskielto ei päde vartin tuktuk-matkan päässä olevaan keilarataan, joka on auki aina aamuneljään saakka. Tännepä siis suuntaavatkin sitten niin turistit kuin monet paikallisetkin jotka haluavat vielä jatkaa iltaa.

Kaupungista löytyy myös erinomainen night market, joka tarjosi suorastaan täydellisen paikan ostaa tuliaiset kotiin. Huippu oli kiinalaisia rohtoja myynyt vanha mies, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Kun elekielinen selitys erään purkin sisällöstä ei auennut, työnsi kaveri sormensa ensin purkkiin ja sitten suuhuni ennen kuin kerkesin edes tajuamaan mitä tapahtui. Hunajaahan se oli. Mukaan lähtenyt unilääke päätyi lopulta valitettavasti roskiin ennen Thaimaan rajaa, tiukkojen huumelakien vuoksi kun harmittomiakaan yrttipaketteja ei oikein viitsi kokeilla rajan yli kuljettaa. Muita kokeiltuja hienouksia kaupungissa olivat mm. punaisen ristin omistama yrttisauna, joka oli kylläkin ulkomaiden tapaan steam room -tyyppinen viritelmä. Lämpötila oli kuitenkin yllättävän korkea, jossakin 70 asteen hujakoilla, normaalisti kuin näissä tuntuu olevan melkein kylmä.

Muistettavimmat hetket tarjosi varmaan kaksi päivää ja yhden yön kestänyt elefanttiturnee, jossa saatiin mm. norsulla ajamisen pikakurssi. Melkein voisi AKElta lähteä hakemaan lisämerkintöjä korttiin. Kun oli ensin ajettu pieni testikierros ja tarpeelliset käskysanat olivat hallussa, lähdettiin rymyämään viidakon läpi joelle, jossa dumbot kylvetettiin ja pestiin. Yhtä pahasti kastui kyllä myös itse kuski. Seuraavan aamun elefanttiajelun jälkeen oli vuorossa muutaman tunnin trekki, minkä aikana käytiin katsastamassa mm. paikallinen kylä kouluineen.

Oranssikaapuiset munkit ovat merkittävä osa Luang Prabangin katukuvaa, ja joka-aamuinen tapahtuma jossa paikalliset jakavat munkeille ruokaa on melko suosittu nähtävyys turistien keskuudessa. Turismi on tosin tämänkin tradition osittain pilannut, sillä on tapauksia joissa paikalliset ovat myyneet turisteille pilaantunutta ruokaa munkeille jakamista varten. Suositeltavaa onkin vain pysyä kauempana ja katsella.

Toisaalta on sanottava että monet munkitkaan eivät aivan vastanneet omaa käsitystäni yksinkertaista elämäntapaa suosivista, jollakin korkeammalla spirituaalisella tasolla elävistä janareista, sillä etenkin nuorempia munkkeja näkee kävelemässä kadulla kännykät kädessä ja pirtelöt kourassa. Tulipa eräässä temppelissä joku munkki räpsimään kuvia samasta patsaasta jota itsekin olin ihmettelemässä. Ilmeisesti tapana on että nuoret miehet/pojat viettävät munkkina jonkin aikaa (kuukaudesta vuoteen). Vähän kuin hardcore-versio meidän rippikoulusta. Monet vetävätkin sitten mitä ilmeisemmin kaavun niskaansa enemmän yhteisön painostuksesta kuin minkään hengellisen kutsumuksen vuoksi.

Kuten sanottua, turistien määrä kaupungissa alkaa olemaan niin massiivinen, että harkitsisin tarkkaan täällä visitointia ellei satu matkan varrelle. Riippuu tietystikin mitä hakee, mutta mitään täysin ainutlaatuista en itse onnistunut kaupungista löytämään. Aivan erinomaisen hauskat viisi päivää joka tapauksessa.

-Petteri

P.S. Lisää kuvia seuraa toivottavasti myöhemmällä, kamerasta on akku loppu ja laturi on filippiiniläistä mallia, joten pitäisi jostain löytää sopiva adapteri ensiksi. Everlater näyttäisi lisäksi laittavan kuvat vähän mihin järjestykseen sattuu eikä sen muuttamiseen ole juuri keinoja, joten pahoittelen kuvien osittaisesta epäkronologisuudesta seuraavia epäjohdonmukaisuuksia.

P.P.S. Thanks to Magda for many of the pictures!