Manila, Philippines

Nyt sitten on Malesia jaanyt taakse ja uudet seikkailut odottaa. Saavuttiin eilen Manilaan, ja voin sanoa etta muutos melko Aasialaisesta muslimimaasta paljon jenkkivaikutteita saaneisiin Filippiineihin on melkoinen. Musiikki on lansimaista, moskeijoiden sijaan katukuvassa nakyvat kirkot ja jeesus sloganit. Manila itse on todella rahjainen kaupunki, ehka osittain siita syysta, etta toisessa maailmansodassa se pommitettiin totaalisen paskaksi. Enemman tuhoja koki ainoastaan Varsova.

Kuitenkin - ja tassa taytyy sanoa etta jatkat ei jaa mun nakymysta - Manila tuntuu jollain ihmeellisella tavalla viehattavalta paikalta. Taalla ihmiset elevat elamaansa, tricyclet ja jeepneyt suhaavat ihmisia paikasta toiseen, rukousnauhojen ja sloganien koristaessa kojelautoja. Itsehan en uskonnollinen ihminen ole, mutta jotenkin tallainen alkukantainen uskonnollisuus viehattaa.

Filippiinit ei tosiaan ole yhtaan samanlainen kuin tahanastiset maat, ja hauskaa onkin nahda milla tavalla taalla on sailynyt siirtomaa-ajoilta peritty tyyli elaa la vida loca!

- Pate

Terve vaan ystavat ja kylanmiehet, taalla konkkaronkan teravakielisin valokuvausmies! On aika jakaa kokemukset reissun toistaiseksi masentavimmasta paikasta, Manilasta.

Slummien keskella loputtomat rivistot nukkuvia katulapsia pistaa sydameen melko pahasti. Jos yhdelle antaa peson, siita leviaa sana salamana kaikille kilometrin sateella ja loppu tiedetaan. Taalla eteneminen on viela vaikeampaa kuin Kiinassa.

Noniin pois melankolia! Manilahan on ihan kelpo kaupunki, jos tosiaan ottaa huomioon sen, etta 60 vuotta sitten paikka pistettiin taysin paskaksi. Rikkaammilla alueilla talot nousevat jo yli kymmenen metriin, mutta muuten Manilan ymparisto on aikamoista hokkelikylakorttelia taynna.

Hokkelien lomasta loytyy hieman erikoisempi guesthousemme, joka erottuu ymparistostaan positiivisesti. Korkeat muurit ja metalliportti pitaa kerjalaiset loitolla ja sisalmykset on koristeltu edellisen vuosisadan alkupuolella hankitusta kitchista! Ilmeisesti pytingilla on jokin toinenkin funktio kuin ulkkarien majoittaminen, mutta se ei koskaan meille selvinnyt. Sivuovesta porraskaytavaan ja ylakertaan. Tilavat oleskelutilat, ilmainen aamupala ja aamukuuteen pokeria pelaavat kamppikset. Tuttua huttua.

Sivuhuomiona kerrottakoon, etta Filippiinien vakiluku on yksi nopeimmin kasvavimmista. Yleensa koyhemmassa perheessa lahdetaan liikkeelle kymmenesta lapsesta ja katsotaan sitten miten tilanne kehittyy. Rikkaammissa perheissa kolme lasta on aika normaali lukema. Keski-ika on 22.5 vuotta. Hurjaa. Paremmaksi pistaa vain Kambodia, jossa 40% ihmisista on alle 15-vuotiaita. Mutta siita lisaa sitten aikanaan.

Avataria on pitanyt menna vaijymaan jo pidemman aikaa, ja nyt kun kerran oltiin alle 30 kilsan paassa maailman isoimmasta IMAX-teatterista, niin homma on roger! 36 metrinen kaartuva kangas, jalkatilaa alyttomasti ja Filippiinien kansallislaulu alkuun. Enempaa spoilaamatta voin kertoa, etta rokkasi niin pirusti. Suomen kurateattereissa ei oikein viitsi katsoa enaa mitaan...

Ilta kruunattiin pienella luistelusessiolla Suomen pakkasten kunniaksi. Hiihtamaan kun viela jossain paasisi niin ei paasisi koti-ikava yllattamaan.

Manila kuittaa, seuraavaksi Caramoanin karsimykset!

Ville