My Tho, Vietnam

Torstaiaamuna tehtiin parin tunnin yöunien jälkeen viimeinen yritys päästä festivaalitunnelmaan, sillä ohjelman mukaan dragon boat race alkaisi kello seitsemän. Jälleen kerran kukaan paikallinen ei ollut millään tapaa tietoinen koko tapahtumasta, joten puolen tunnin kyselyn jälkeen mentiin aamupalalle joen varteen ja toivottiin parasta.

Minkäänmoisesta kisailusta ei kuitenkaan ollut tietoakaan, joten lähdettiin kohti bussiasemaa ja seuraavaa etappia, n. 160 000:n asukkaan My Thota. Alkuperäinen suunnitelma oli käydä katsomassa ensin käärmefarmia ja seuraavana päivänä lähistöllä olevia saaria, mutta hotellilla törmättiin oppaaseen joka kehoitti tekemään reissut päinvastoin (käärmeet ovat kuumuuden takia koloissaan piilossa keskipäivällä). Niinpä lähdettiin kyseisen kaverin kanssa veneellä katselemaan deltan ihmeitä. Opas paljastui vanhaksi sotajermuksi, jolla piisasi sodan lisäksi tarinoita paikallisista naisista ja nähtävyyksistä.

Ensimmäisenä suhailtiin kookostehtaalle, missä näppäräsormiset naiset pyörittelivät kookoskarkkeja paperiin konemaisella nopeudella. Tämän lisäksi paikalta löytyi mm. paljon kookosesta valmistettuja koriste-esineitä ja laitteistoa erinäisten kookostuotteiden tekoon. Tarjolla oli myös jos jonkinmoista ökymööliä, joista napakka kärmesviina oli varmaankin eksoottisin. Sama linja jatkui takaisin veneelle päin mentäessä, kun istuttiin vielä hetki muutaman paikallisen kanssa simpukkapadan ympärillä.

Tämän jälkeen vaihdettiinkin saarta ja pyörähdettiin pikaisesti turistiravintolassa, jossa heti sisääntullessa tuupattiin 35-kiloinen pyyttonin mötkö olkapäille. Opas nappasi matkaevääksi hieman kalaa, nuudeleita, vihanneksia ja pari pulloa kotipolttoista riisijuomaa. Seuraava etappi oli hedelmämaistiaiset pienessä paikassa, jossa kyytipojaksi tarjoiltiin teestä, hunajasta ja limestä koostunutta erinomaisen mahtavaa tavaraa. Aurinko alkoi tässä vaiheessa painua mailleen, mutta pilvien takia auringonlasku deltalla jäi valitettavasti näkemättä.

Hämärän keskellä jatkettiin seuraavalle saarelle, joka oli aikanaan ollut paikallisen julkkiksen, Coconut Monkin, asuinpaikka. Pelkästään kookospähkinöillä elänyt munkki yritti sodan aikaan pyytää päättäjiä saarelleen puhumaan rauhasta, mutta tiettävästi kukaan ei vaivautunut paikalle. 70-luvulla mies oli myös ehdolla presidentinvaaleissa, mutta menestys jäi kuulemma heikoksi.

Illan pimeydessä käytiin vielä ihastelemassa tulikärpäsiä joen rannalla, ja perinteisesti tehtiin myös lamppu keräämällä joitakin pulloon. Eväsjuomien tyhjentämiseen innokkkaasti osallistunut opas heilui sen verran hurjan näköisesti tulikärpästen perässä, että jonkinlainen viisaasti vesillä -kampanja olisi varmaankin syytä tuoda myös Vietnamiin.

Muutaman dollarin maksanut venekierros päättyi tulikärpästen jälkeen, mutta opas halusi innokkaasti vielä jatkaa iltaa, joten lähdimme kohti My Thon keskustaa. Hyvin äkkiä törmättiin massiiviseen moottoripyöräparaatiin paikallisten juhliesssa Vietnamin voittoa jalkapallo-ottelussa. Muutaman mutkan kautta päädyttiin lopulta istumaan kadulle ruokapaikkaan, missä istuttiin hyvin pitkään jakaen paikallisten kanssa juomia ja ruokia.
Hyvin tutuksi tullut tapa on ystävyyden osoittaminen jakamalla juoma toisen henkilön kanssa, jolloin normaali käytäntö on että molemmat juovat puolet juomasta. Erinomaisen suuri ystävyyden osoitus on juoda puolikkaan sijasta koko lasi tyhjäksi, jolloin lasi täytetään ja myös toinen henkilö juo pohjanmaan kautta.

Ruokapuolella saatiin uusia kokemuksia, kun jokaisen eteen tuotiin muna, joiden sisältä löytyi mukavasti kehittynyt ankan sikiö. Patella taisi olla muutama höyhenkin mukana, mutta maku oli joka tapauksessa hyvin samanlainen kuin kananmunassa, joskin ulkonäkö oli huomattavasti vähemmän houkutteleva.

Kaiken kaikkiaan päivä oli yksi parhaista koko reissulla, mistä suuri kiitos oppaallemme Thaille.

Boatman Thai laittoi seuraavana päivänä veljensä kuskiksi ja kävimme vielä vilkaisemassa käärmefarmia ja paikallista pagodaa ennen Ho Chi Minhiä.

Käärmefarmi oli melko rankka paikka, kaikilla elikoilla oli ahtaat häkit ja ketjut kaulassa. Yksi karhu oli täysin seinähullu ahtaudesta ja apinat yrittivät hyppiä pois puiden oksilta mutta jäivät kaulaketjuistaan killumaan. Todella vastenmielinen eläinkiduttamo. Muutamia ennennäkemättömiä otuksiakin paikassa oli, kuten kuvissakin näkyvä keltaharmaa löllerö. Kuulemma Mekongin erittäin harvinainen erikoiskilppari.

Käärmefarmi jätettiin nopeasti taakse ja käytiin maistelemassa käärmesoppaa ja käärmevinjoa. Käärme, kuten niin monet muutkin Aasian erikoisuudet, ei tarjonnut oikein minkäänlaisia elämyksiä. Sitkeää mautonta lihaa ja lientä päälle, kallis annos ja odottaa sai pitkään. Vinjo maistui verelle, innokkaimmat lukijat voivat siellä kotisuomessa ensin puraista kieleen ja hörpätä sitten tiukkaa päälle. Ei oma suosikkini, mutta kyllähän tuota mielenkiinnolla maistoi.

Petteri voitti KPS:n käärmeen sydämestä, pikkurillin kokoinen musta pallero tuo kuulemma jättiläispyyttonin voimat. Ulkoisia efektejä ei ole vielä iltaan mennessä raportoitu.

Thai joutui lähtemään uusiin opashommiin, joten tästä eteenpäin etenimme huomattavasti vähäsanaisemman veljen johdattamana. Pagoda vilkaistiin nopeasti läpi, taas nähtiin tuhat ja yksi buddhapatsasta. Nämä alkaa olla nähty pikku hiljaa.

Kovasti tylsästä automatkasta HCM Cityyn en kyllä muista mitään. Taisin ottaa univelkoja kiinni. Täällä taas.

Ville