Semporna, Malaysia

Termos kaikille, en ole unohtanut blogia enka Suomea. Yritan valttaa ylimaaraisten reittisilmukoiden tekemista, joten dokumentoin tahan. Kuvia, kattavia selosteita, huhupuheiden tyrmayksia ja vahvistuksia viimeisen kuukauden ajalta seuraa tuota pikaa.

Ville

Taalla olen. Singamatalla. Vissiin kuudetta viikkoa jos joulu lasketaan mukaan. Minkaanlaista kyllastymista ei ole ehtinyt syntya, paivat kuluvat nopeasti sukeltaessa. Paluun jalkeen olen nauttinut muutamista eduista, joita muille vieraille ei ehka niin herkasti suoda. Tama reportaasi kertokoon niista.

Heraan joka aamu ennen auringonnousua, teen treenit ja katson auringonnousun muiden nukkuessa. Muiden vieraiden heratessa olen jo kaynyt suihkussa, pistanyt kamat kasaan sukelluksia varten ja syonyt tukevan aamupalan. En tieda miksi heraa niin aikaisin, silmat vain aukeavat tasmalleen 5:10 joka aamu riippumatta edellisen illan pituudesta.

Nukun samassa dormitorion sangyssa kuin joulunakin, oma punkka kullan kallis ja silleen. Usein olen huoneessa aivan yksin, mika sopii minulle mainiosti. Sinansa huoneen tayttoasteella ei ole valia, silla lahden aikaisin aamulla ja palaan myohaan illalla. Paivisin sukellan, kayn internetseissa ja notkun ravintolakatoksessa. Tai myyn muille vieraille juomia tiskin takana. Useimmiten menen nukkumaan viimeisena ja heraan ensimmaisena. Yksi hollantilainen tajusi vasta viikon jalkeen, etta en olekaan henkilokuntaa kun nukunkin dormitoriossa. En vain ollut koskaan hanen valveillaoloaikanaan kaynyt huoneessa!

Koitan auttaa mahdollisimman paljon henkilokuntaa, jota on muuten nykyisin aivan liian vahan. Ehka pitkaaikainen rentoutuminen alkaa viimein toimia kun tekee mieli tehda edes jotain. Auttelen siis minka pystyn yleismies jantusena sukelluskurssien sun muiden kanssa. Vastapalveluksena saan mojovia alennuksia ja ilmaisia sukelluksia. Korostan kuitenkin, etta he pyysivat minua toihin eika toisin pain. Talla tripilla ei ole Dive Master -kurssiin aikaa, mutta ehka vuoden parin paasta tilanne on toinen ja tulen tanne puoleksi vuodeksi opettamaan sukellusta. Saisin kurssin, ylospidon ja palkan paalle.

Kiinalaisen uuden vuoden aikaan taalla oli lahemmas sata vierasta, suurin osa kiinalaisia. Ainoat paivat kun Singamata tuntui todella vastenmieliselta paikalta. Kiinalaisissa ei sinansa ole mitaan vikaa, jos mukaan ei lueta syljeskelya, jarjetonta metelointia, epakohteliaisuutta, yleista riehumista, ja taysin lamaannuttavaa sukelluskyvyttomyytta. He eivat osaa uida, pelkaavat vetta, mutta haluavat silti sukeltaa. Koita siina sitten takoa kalloon sukellusteoriaa kun toinen rapikoi paniikissa ympariinsa kun muutama vesipisara sattui menemaan silmaan. Veden alla ongelmat pahenevat eksponentiaalisesti. Muutama kiinalainen tuhoaa enemman korallia ja muuta eliostoa kuin aikoinaan paikallisten dynamiittikalastus! Jos jostain kumman syysta he sattuvat hallitsemaan kelluvuuden, niin sitten he tokkivat ja lyovat pointterilla kaikkea mika liikkuu. Kylla, kilpikonnista lahtien kaikki saavat osansa. Paikalliset sanovat "they give me high blood, very high blood!", joudun yhtymaan tahan kommenttiin taydesta sydamestani. Mutta valitus loppukoon tahan.

Sukellan siis lahes joka paiva, joskus useamman paivan putkeen. Koitan saada sukellettua mahdollisimman paljon nyt kun siihen on erinomaiset fasiliteetit. Tein Advanced Open Water -kurssin ja nyt on viitisenkymmenta sukellusta takana. Ihan napakka suoritus, mutta lisaa on luvassa. Tunnen aika hyvin melkein jokaisen saaren, jonne Singamatalta reissuja organiseerataan. Silloin talloin vien vieraita saarelle ihan itsekseni kun muut ovat kiireisia sukelluskurssien tai muiden hommien kanssa. Pitaisi varmaan pyytaa palkkaa...

Toistaiseksi en ole sukeltamiseen kyllastynyt. Joka kerralla nakee jotain uutta, ja hitaasti mutta varmasti silmat alkavat loytamaan enemman ja enemman. Ekoilla sukelluksilla ei oikein tieda mika on harvinaista ja mika ei, eika se oikeastaan kiinnostakaan. Nyt innostun vain kaikista harvinaisimmista loydoista. Eilen tein parhaimman sukellukseni Mantabuan-saarella, jolla tuo harvinaisen onnistunut virnistyskuvakin on otettu. Loysin vaikka mita hienoa! Frog fish, scorpion fish, crocodile fish, lion fish, eagle ray, sting ray, lobster, lista jatkuu vaan ja lisaksi erinomainen kokoelma mantiksia, gobyja, ja nudibrancheja! Lisaksi mainittakoon, etta sukellan nykyaan ilman markapukua, kovan sukelluskonkarin merkki! Eivaan. Veden lampotila on yleensa syvallakin kolmenkympin tienoilla. Markapuvussa meinasin hikoilla veden allakin. Iho on sen verran parkkiintunut, etta meduusojen iskut eivat enaa harmita.

No mita muuta? Vaikka mita! Kirjoittelen lisaa tuonnempana, nyt kaikki tapahtumat ovat vain yhtena moykkyna paassa. Jasennan parhaan kykyni mukaan, mutta kenties olisi pitanyt alkaa purkaminen aikaisemmin...

Ville

Kylla, olen pihkassa. Ei, han ei ole tulossa Suomeen. Ja ei, en ole jaamassa Malesiaan. Riittaako? :)

Ehka muutama sana viela aiheesta.

Kun Paten kanssa lahdettiin kohti Kinabalu-vuorta ja lennettiin Filippiinoille, tuntui silta etta olisi pitanyt jaada viela hetkeksi. Ajattelin, etta kylla se siita, aikataulu on kuitenkin eri tiukka ja uudet maisemat auttavat.

Ei auttanut, takaisin piti lahtea, ja taalla olen edelleenkin. Nelja viikkoa sitten ajattelin olevani taalla ehka kaksi viikkoa ja niin ajattelen edelleenkin. En tieda mita kahden viikon paasta tapahtuu, mutta en ole vielakaan varannut lentoja Laosiin. Kambodia taisi jaada jo valiin, Everestista aion kylla pitaa kiinni.

Julkisissa medioissa en aio aiheesta enempaa diskuteerata. Toukokuussa voitte sitten kuulustella kun palaan. Nyt aion ainoastaan nauttia minulle suodusta ajasta paratiisissa! Viivyn niin kauan kun rahaa, aikaa ja intoa riittaa. Laittelen lisaa kuvia kunhan ennatan.

Sukeltamaan. Out.

Ville

Termos vaan,

nailla nakymin sukellan ahkerasti 14. paivaan asti, pidan taukoa paivan ja lennan Laosin Vientianeen, jossa pitkaan kahtaalla olleet retkikunnat jalleen kohtaavat.

Laittelin kuvia matkan varrelta loytyneista kuumotuksista. Alkaen vanhasta kellosta jarjestyksessa nimeten: kilpparikallo, jelly fish eli meduusa, stone fish, scorpion fish, nudibranch, freckled porcupine fish, lion fish, nudibranch x2, peacock mantis shrimp (...jonka pihdit iskevat muuten .22 kaliiberin luodin voimalla), kilppari, cuttle fish, spotted moray eel, crocodile fish, lobster ja frog fish (jonka bongaa taalla keskimaarin kerran kuukaudessa, melko harvinainen!).

Oma suosikkini on tietenkin hassunhauska frog fish. Silla on jalat ja sen loytaa (silloin harvoin kun osuu silmaan) yleensa kyhjottamasta samanvarisen korallin kupeesta. Hyvin staattinen otus. Saalistaa melko laiskasti: odottaa sopivan otuksen lahestymista ja avaa suun, jolloin uhri imeytyy suussa olleeseen tyhjioon.

Niin ja tanaan jouduin eraan aggressiivisen kalan kanssa kasikahmaan (vai eva-?)! Tultiin hieman vaarassa kulmassa kohdalle, jolloin kala alkoi erittain vihaisesti ajaa meita takaa. Varmaan 10 minuuttia jahtasi ja koitettiin rauhoitella vuoron peraan niin kalaa, vieraita kuin itseammekin. Taman yksilon purema on sen verran ikava, etta parempi olla kokeilematta. Jain itse ritarillisesti taistelemaan kalan kanssa ja Santi vei vieraan kauemmaksi. Viimein kalan kiinnostus kirposi kun potkaisin niin kovaa etta rapyla lahti jalasta! Tasta otuksesta ei ehditty ottaa kuvaa. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Jatkoa seuraa tuttuun tyyliin tuonnempana.

Ville

P.S. Loysinpa taistelukalan nimenkin, titan trigger fish, googlella loytyy melko kuumottavia kuvia. Jos kayttaisin markapukua, niin sen puntti tutisisi tuon lahestyessa purentavalmiudessa!

Tassa viela havainnollistava video aiheesta:

http://www.youtube.com/watch?v=HWrXleLz9bk&NR=1

Kuten videon kommenteissakin todetaan, ei kannata paeta suoraan ylospain vaan koittaa haipya horisontin suuntaan. Ja alkaa kokeilko kotikatsomoissa, puraisu tekee kipeeta!

Ville

Eli vapaasti kaannettyna ruma haava, not cool!

Tormaytin jalkani muutama paiva sitten omaa tyhmyyttani ja nyt karsin Sabahin kosteuden ja meriveden vaikutuksista. Naarmu muuttui haavaksi, haava muuttui kraateriksi, ja kraateri ehka kuukauden paasta arveksi. Muuten ei olisi ongelmaa, mutta haava on lahella nilkan luuta. Ilmeisesti jonkinmoinen lieva tulehdus paasi syntymaan. Toistaiseksi ihon alla ei nay matoja eika muitakaan kuumotuksia.

Kavin laakarilla, joka sanoi etta voin sukeltaa edelleen kunhan putsailen haavaa ahkerasti ja imailen antibioottikuurin. Itse aikaisemmin maaraamani hoito oli muuten hyva, mutta se ei toiminut.

Ja lentoliputkin on nyt sitten varattu ja ostettu. 15. paiva Kuolikseen, yo LCCT:lla ja aamulla kohti Vientianea. Koitan sukeltaa siihen mennessa mahdollisimman paljon, sen verran hieno erikoisdiili on nyt sovittu. Singamatalla tulee siis lopulta oltua yli kaksi kuukautta. Aikamoista.

Sivuhuomiona kerrottakoon, etta bahasa alkaa pikku hiljaa uppoamaan kalloon. Pystyn yleensa erottamaan keskusteluista tarkeimmat pointit, vaikka en kaikkia sanoja ymmarrakaan.

Veli Veli (takalaisittain)

Petterin kanssa tuossa juuri diskuteerattiin ja omalta osaltani tilanne muuttuu nain: jaan Singamatalle viela epamaaraisen pitkaksi ajaksi, mutta Suomeen palaan ennen toukokuuta. Teen taalla ainakin Rescue Diverin ja ehka Divemasterin jos aikaa riittaa. Sitten palaan Suomeen todennakoisesti epasuorilla lentoyhteyksilla. Omalta osaltani tappioksi luetaan siis Laos, jo maksettu lento Laosiin ja Nepal.

Petteri kertokoon enemman omista plaaneistaan.

Kuten aiemminkin, minkaanlaisia regressioita (ns. "patemaisuus", toim. huom.) asian suhteen ei ole. Lopulliset jaahyvaiskemut pitaa jarjestaa sitten kun kaikki osapuolet saadaan takaisin Suomen puolelle. Ja tervetuliaiskemut siihen peraan tietysti myos. Ja sitten jokaiselle tietysti tuparit...

Sukelluksia on kertynyt tasan 80, joista suurin osa muutaman edellisen viikon aikana. Todennakoisesti viimeisen, finaalin ja lopullisen lahdon lahestyessa lukema alkaa kakkosella (mutta on toivottavasti vain kolminumeroinen ;).

Loppukaneettina kerrottakoon, etta siita tietaa olleensa pitkaan samassa paikassa kun on reissun aikana menossa kolmatta kertaa samalle parturille. Laatu on hyva, hinta on halpa, mutta parturi pitaa aina ylipuhua leikkaamaan, vaaleat hiukseni ovat kuulemma sen verran komiat etta ei tarttis tehda mitaan.

Ville