Sipalay, Philippines

Neljan erinomaisen hienon mutta kovin vahaunisen paivan jalkeen alkoi tuntua etta ei tekisi pahaa olla hetki aloillaan. Laiva kohti Palawania olisi lahteva Iloilon kaupungista, ja matkan varrelle osuikin mainiosti pieni Sipalayn kyla, joka tunnetaan lahinna hiekkarannastaan, Sugar Beachista.

Bussimatkalla Dumaguetesta Sipalaylle saatiin taas vaihteeksi nayte filippiinilaisten vieraanvaraisuudesta, kun jouduin odottelemaan bussiasemalle jatkoyhteytta 23:00 - 03:30. Menin ostamaan aseman viereiselta pikkukojulta jotakin syotavaa, ja seuraavat pari tuntia menikin sitten perheen kanssa kaupan takahuoneessa syoden ja juoden. Kun porukka lopulta meni nukkumaan, tarjottiin minullekin viela paikka jossa pystyin ottamaan parin tunnin tirsat ennen seuraavan bussin lahtoa. Koskahan tahan tottuu.

Sipalayssa olin lopulta perilla aamukuudelta, ja lyhyen motskarimatkan jalkeen biitsille paastya alkoi viimeistaan olla selvaa etta oikeanlaisessa paikassa ollaan. Taydellinen ranta, hiljaista kuin siella kuuluisalla tossutehtaalla ja ainoat nakyvissa olleet henkilot olivat pari paikallista kalastajaa. Resorttia naytti olevan neljaa sorttia (hah hah, tassa kohtaa lienee syyta pahoitella tekstin laatua, liikaa kirjoitusta kahdelle paivalle), joista kaikista kuitenkin loytyi jonkinlainen ravintola, ja monet majoittivat asukkaansa omiin <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Nipa_hut">nipa hutteihin</a>. Edesta loytyi yleensa aurinkotuoleja ja riippumattoja sun muuta olennaista.

Ranta paljastui erinomaisen rauhalliseksi paikaksi myos paivisin, turisteja hyvin vahan ja kaupustelijoita ei kerran paivassa kayneen ananastadin lisaksi nakynyt. Kelit olivat taydelliset, ja kolme paivaa kuluikin hyvin nopeasti vaikka kaytannossa mitaan ei tullut tehtya. Aamulla paasi katselemaan kalastajia vetamassa verkkojaan vedesta, ja kuinka lahes parituntisen operaation paatteeksi kasvoilla nakynyt jannitys ja odotus muuttui saaliista riippuen joko pettymykseksi tai iloksi. Aamun ja illan valinen aika kului paa-asiassa riippumaton pohjalla, puolen paivan jalkeen saattoi kenties kaantaa kylkea ja todeta etta jaa, siellahan taitaa Suomessa pikkuhiljaa tyo- ja koulupaivat alkaa. Paiva paattyi yleensa katselemalla huimaa auringonlaskua, minka jalkeen iltaa olikin luonnollista siirtya viettamaan johonkin resorttien ulkoilmaravintoloista. Kylla nain voisi pidemmankin aikaa viettaa.

Yllatyksena tuli lahinna rannalta loytyneiden matkailijoiden jakauma. Koska lahistolle ei ole mitaan helppoja suoria yhteyksia, vaan seka lahin lentokentta etta satama ovat useamman tunnin paikallisbussimatkan paassa, odotin lahinna reppureissaajia. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta porukka oli kuitenkin lahinna keski-ikaisia tai vanhempia miesporukoita tai pariskuntia. Toinen huomattavasti ikavampi yllatys oli etta vaikka Sipalaysta lupausten mukaisesti loytyikin automaatti, ei se ymmartanyt lainkaan Visan paalle. Onneksi kateisen lisaksi myos Paypal kelpasi maksuvalineena niin ei tiskaamaan tarvinut alkaa, Topille kiitokset avusta.

Mikali kaipaa kaunista ja hiljaista lepopaikkaa, on Sugar Beach juurikin omiaan. Aivan niin eristaytynyt paikka se ei ollut kuin olin alunperin luullut (niin kuin ei varmasti nykyaan enaa mikaan paikka minka Lonely Planetista loytaa), ja sivistyksen merkit alkoivat nakya mm. respasta loytyneen (kalliin ja hiiiiiiitaaaaan) internetin muodossa. Asuminen oli kohtalaisen halpaa, mutta ravintoloilla on varaa pistaa ruoan hinta lahes kaksinkertaiseksi, hirveasti vaihtoehtoja kun ei ole jos ei halua lahtea kaupunkiin asti syomaan.

-Petteri