Tawau, Malaysia

Eli lähdin jo, ehkä kahden päivän päästä takaisin.

Tai sitten ei, tällä kertaa sisäelimiä eivät riipineet mitkään ristiriidat vaan ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että olen kaiken tehnyt ja valmiiksi saattanut mitä piti. Ehkä siksi tulivuorikin on pysynyt rauhallisena. Joudun toteamaan, että ilman tulivuorta homma olisi mennyt jokseenkin pieleen.

Ja niitä "huomiseksi" lupaamiani kuvia voitte edelleen odotella saman aikamääreen puitteissa.

Ipodilla kirjoittaminen on hieman hankalaa, mutta nyt olen kahdettatoista tuntia odottelemassa lentoa kuoliksen kentällä, kohta checkkaus ja kolme tuntia lisää odottelua, sitten vetäydyn omaan ykkösluokan nojatuoliini nautiskelemaan vappukuohuvaa (ykkösluokan lippuuni sisältyy megaleveä penkki ja ruoka- ja juomatarjoilu).

Minua voi odotella saapuvaksi puolen päivän aikaan maanantaina. Saa tulla vastaan Pirkkalan kentälle mikäli innostusta riittää :)

Niin ja 200. sukellus sujui mallikkaasti seitsemän kiinalaisneitosen seurassa.

Ville

Laitan takautuvasti vielä parit kuvat parilta viimeiseltä päivältä. Kuten aiemmin jo mainitsinkin niin Singamatalla on kovat muutostyöt käynnissä ja rakentajaranet painavat pitkää päivää auringonpaahteessa. Laitoin vielä parit fotot henkilökunnasta ja sukellustouhuista.

Viikko ennen lähtöä Semporna täyttyi vielä pariksi päiväksi tuhansista ihmisistä kun jokavuotinen venefestivaali starttasi. Kaupungin pormestari oli koittanut harventaa festivaalin vain joka neljänteen vuoteen, mutta siitä seurasi valtavia mellakoita ja pormestarin suosio laski kuin lehmänhäntä! Ilmeisesti hän oli yrittänyt löytää jostain rahaa teiden korjaamiseen, mutta sellaiset pikkuseikat eivät yleensä Aasiassa ota tuulta alleen. Ideana siis joka tapauksessa se, että jokaiselta lähialueen saarelta paikalliset rakentavat bileveneen ja ajavat sen Sempornan satamaan arvioitavaksi. Palkinnot eivät minulle selvinneet. Oma huomioni kiinnittyi pääasiassa ankannappauskisaan, jossa erinäisiä kymmeniä ankkoja koitetaan saada käsipelillä kiinni vedessä. Ankan kaulassa on sitten palkintosumma, jonka ankannappaaja voi lunastaa itselleen. Voittajataktiikka on sukeltaa ankan alle ja napata jaloista kiinni, sillä pinnalta yritettynä ankat ovat liian vikkeliä pirulaisia. Tästä en valitettavasti saanut minkäänlaista dokumentaatiota talletettua.

Niin ja tuo trooppinen myrsky yhdessä kuvassa on tyypillinen Sabahin sääilmiö: liikkuu vauhdikkaasti, sataa kuin saavista kaataen ja viiden minuutin jälkeen hälvenee kuin taikaiskusta. Säätä on erittäin vaikeaa ennustaa täällä.

Ville

Siis reissun.

Enka ole viela Tawaussakaan, joten melko epakoherentisti alkaa. Minulla on seuraavia ilmoitusluontoisia asioita jaettavana:

Tarkoitukseni on lentaa 17. paiva Tawausta Kuolikseen, nautin lentokenttailmastoinnista kahdentoista tunnin ajan, jonka jalkeen nautin lentokoneilmastoinnista jokseenkin saman verran. Tasta toivuttuani olen Londoniumissa, ja sielta siirryn vaihtoehtoiskulkupeleilla (en lenna) Suomeen. Harkitsen Tanska-Ruotsi-Suomi-akselia, tai mahdollisesti Ranska-Saksa-Suomi-linjastoa. Tarkemmat suunnitelmat formuloin tuonnempana.

Toivon, etta kalliimpi lentolippu ja viisumin umpeutuminen ovat riittavia tehokeinoja taalta lahtemiseen. Halpalento Laosiin ei tuottanut haluttua lopputulosta. Kylla, olen siis tulossa takaisin ja talla kertaa melkein varmasti! Koitan ehtia ennen toukokuuta Suomeen.

Tassa vaiheessa voisin hieman reflektoida reissua ja todeta kuinka paljon olen kasvanut ihmisena. Sitten luettelisin kaikki muutkin matkablogeista loytyvat kliseet. Hah.

I'll see you soon,

Ville

Oolrait. Singamata jäi taakse, kenties vain hetkeksi sillä Eurooppaan ei käy lentäminen. Tuhkapilven vaikutukset lienevät useimpien tiedossa. Vajaan viikon voin jumitella Kuoliksen Cosmolla, mutta pidempikestoinen ilmatilan lukittaminen aiheuttaa kyllä välittömän comebackin tai oikeammin gobackin Sempornaan.

No lähtöhän oli käsittämättömän vaikea, eikä ainoastaan siksi että Singamatan tytöt roikkuivat repussa ja selässä vielä edellistäkin lähtöä tiukemmin. Jos joskus täältä Suomeen pääsen niin hetki menee totutellessa perisuomalaiseen perusmasennukseen.

Kello lyö kohtapuoliin aamuneljä. Lipputiski aukeaa tunnin päästä. Unta en juuri ottanut, mutta positiivista on se, että ei häädetty ulos keskellä yötä ja wifi ja KFC toimivat kellon ympäri.

Katkon jälkeen jatkoa,

Ville

No tervepa terve ystavat ja kylanmiehet!

18. paiva yritin raivokkaasti lahtea Singamatalta, mutta talla kertaa purkautui tulivuori, joten eihan siita mitaan tullut. Ei muuta kun viisumirundille Singaporeen ja takaisin Singamatalle odottelemaan parempia aikoja (onkohan semmoisia).

Nyt olisi jalleen uudet liput varattu: 3.5. heitan hyvastit tuulenpesalle ja lennan mukavasti ykkosluokassa Lontooseen ja sielta edelleen Tampereelle. Ykkosluokan lipun sain kuin ihmeen kaupalla peruutuspromona, joten hinta oli erittain kohtuullinen.

No mita muuta, sukellusta sukellusta! Kahdessadas pulahdus jordaaniin lahestyy uhkaavasti ja nayttaa pahasti silta, etta sita taytyy juhlistaa perisuomalaiseen tyyliin: ei markapukua, ei uikkareita, vaan taysin naturaalisti viimeiset rusketusraidat paljastaen. Katsotaan kestaako kantti, yllytys on jo kova.

Laittelen kuvia huomenissa, Singamata on aggressiivisten muutostoiden ansiosta muuttunut huomattavasti joulun jalkeen. Uutta rakennusta ja kaikenmoista pienta laittoa on tehty.

House Reef (elikka Taloriutta? Vai Kotiriutta?) on myos entista komeampi, painan pitkaa paivaa ja pystyttelen vedenalaisia rakennelmia kaloille. Taytyy viela kertaalleen todeta, etta sukeltaminen on kylla siirtynyt aivan eri levelille muutaman kuukauden aikana. Ilmaa kuluu ehka kymmenesosa verrattuna joulun aikoihin. Yleensa sukelluksen jalkeen minulla on 2-3 kertaa enemman ilmaa jaljella tankissa kuin vierailla. Muitakin muutoksia fysiikassa on tapahtunut. Olen paljon rauhallisempi veden alla kuin veden paalla, ja painotonta lillumista vedessa on jatkuvasti ikava. Paluu Suomeen vaatii melko varmasti rankkaa vieroitushoitoa.

Oolrait, eipa tassa oikein muuta. Eka vappuni lentokentalla.

Ville